18. helmikuuta 2017

Gradutakuu



Pyysin Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu-kirjaa joululahjaksi, koska mulla on tässä ollut syksystä asti graduprojekti aluillaan ja Svinhufvudin toisen teoksen Kokonaisvaltainen kirjoittaminen lukeneena aavistelin, että tässä olisi hyvä kirja. Käsittääkseni teos onkin ollut suosittu ja meille suositeltiin Gradutakuu-sivustoa seminaarissakin.

Kirjan nimi tulee sen ideasta: kirjoittaja lupaa, että jos teet hänen antamansa harjoitukset siinä esitellyllä tavalla, gradusi valmistuu ja se myös hyväksytään. Kirjan mukainen graduprosessi alkaa pohtimalla, miksi teet gradua, mitkä ovat tavoitteesi ja miten ne liittyvät siihen, mitä ylipäätään haluat elämältäsi. Teoksen fokus ei ole siinä, miten kirjoittaa mahdollisimman hyvä gradu, vaan sen pääasiallinen tavoite on auttaa graduntekijää saamaan se valmiiksi.



Kirjassa esitellään kirjoittamistekniikoita, joissa keskitytään siihen, että ylipäätään saa jotain kirjoitettua. Gradun kirjoittamisen voi aloittaa vaikka tajunnanvirralla tai lihavoittaa tekstiä lause, kappale ja sivu kerrallaan. Kirjassa autetaan tutkimussuunnitelman tekemisessä ja gradun rakenteen suunnittelussa. Siinä myös suunnitellaan ajankäyttöä, ohjataan lukemisessa ja opastetaan palautteen etsimisessä.

Teos auttoi kirjoittamaan oman tutkimussuunnitelmani ja se sai minut perustamaan ystävieni kanssa gradutukiryhmän. Gradutukiryhmässä tapaamme joka toinen viikko ja puhumme graduistamme. Gradun tekeminen herättää hyvin vaihtelevia tunteita, välillä siitä ei halua puhua ollenkaan ja välillä ei muusta haluaisikaan. On ihan mukavaa, että gradutukiryhmässä on paikka tälle kaikelle ja muuten voi jutella ystävien kanssa sitten jostain muusta. Gradutukiryhmän idea on myös se, että siellä ei saa pelkästään valittaa, vaan keskitytään yhdessä ratkaisemaan ongelmia.

Gradutakuussa on paljon hyvää sisältöä, mutta mulle se on ennen kaikkea tsemppaava kirja. Se auttaa ajattelemaan, että gradu ei ole mikään maailman suurin koitos, vaan sen tekeminen on mahdollista vaikka lyhyessäkin ajassa. Minun graduni on minun ja minä päätän, millainen siitä tulee.



Kirjan tehtäviä en ole kyllä järjestelmällisesti tehnyt, mutta minulla ei vielä ole paniikkia. Graduni (mahdollisesti kahden) olisi tarkoitus olla valmiina kesällä 2018, joten tässä on vielä aikaa kirjoitella hiljalleen. Tosin tällaisella tyylillä kaikki muu näyttää kiilaavan gradunteon edelle, mutta toivon mukaan saan ensi lukuvuonna keskityttyä graduun paremmin, kun muita opintoja ei ole niin paljon.

Löytyykö muita gradun tekijöitä? Oletteko käyttäneet tällaisia oppaita tai onko kenties juuri Gradutakuu tuttu?

15. helmikuuta 2017

Listat, jotka pitävät minut järjissäni

Bullet journalit ovat tulleet nähtävästi ryminällä Suomeen viimeisen puolen vuoden aika. Niistä näkee nykyään juttua vähän joka puolella. Itsekin kirjoitin viime kesänä siitä, josko aloittaisin bujon. Päädyin kuitenkin ostamaan Harjun Paperista ihanan Rifle Paperin kalenterin. Bujoilu on muhinut mielessä ja houkuttaa koko ajan enemmän, toisaalta tiedän että mun luonne ei ehkä kestä sitä, että jokin näyttää rumalta. Vaatimustasoni visuaaliselle ilmaisulleni on hieman kovempi kuin osaaminen :D

Bujo voisi kuitenkin olla siitä hyvä, että voisin tehdä samoihin kansiin kaikki nämä listani, joita tällä hetkellä harrastan. Nämä listat oikeasti pitävät mut järjissäni. Mulla pyörii niin paljon asioita aina mielessä, että helpottaa ihan älyttömästi kun kaikille on paikka, johon kirjoittaa ylös. Sitten kun tulee taas levoton olo, voin tuijotella näitä listoja ja huomata, että kaikki on ihan hyvin. Tässä nämä asiat on listattuna, ne on mun hallinnassa ja mun elämä on hallinnassa.



Miten tämä mun listajärjestelmä sitten toimii? Kalenteriin kirjoitan selkeät ja sovitut menot, tapaamiset, luennot ja deadlinet. Siinä ei juuri ole tilaa muille listauksille tai merkinnöille.

Let's do this! -listaan kirjoitan sitten kaikki mahdolliset asiat, jotka on mahdollista tehdä ja yliviivata. Selkeät koulu-, työ- ja muut tehtävät. Siitä näkee selkeästi, mitä kaikkea on tiedossa. Lisäksi kirjoittelen tuohon myös blogipostausideat. Jokaiselle elämän osa-alueelle on tietysti oma sivunsa tuossa vihkosessa.

Viikkolistaan kirjoitan sitten ihan kaiken mahdollisen, suunnittelen jokaisen päivän. Siihen tulee samat jutut kuin kalenterissa, minkä lisäksi listaan ylös kaikki pienetkin muistettavat asiat, jotka pörräävät mielessä. Jos päivä ei ole ihan täyteen aikataulutettu, suunnittelen myös, mitä teen sillä tyhjällä ajalla.

Sulkavihko sisältää mun hyvien asioiden listan eli aina kun muistan, listaan sinne päivän päätteeksi onnistumisia, ilahduttavia asioita, hetkiä jolloin on tuntunut hyvältä ja niin edelleen. Usein illalla tulee kerrattua vaan niitä epäonnistumisia tai hankalia hetkiä, joten tämän avulla aivot saa käännettyä siihen asentoon, että tapahtuipa tänäänkin monta hyvää asiaa.



Nykyinen kalenterini ulottuu vuoden loppuun, joten sinne asti on aikaa hahmotella mahdollista bujoa ensi vuodelle. Saisinkohan nämä kaikki listani sisällytettyä siihen?



Millainen kalenterisysteemi sulla on?

11. helmikuuta 2017

Kun salmiakinhimo iskee: Ihana raakalakritsifudge



Rakastatko salmiakkia? Silloin kannattaa ehdottamasti testata näitä helppoja raakalakritsiherkkuja, joihin tulee vain muutama ainesosa eikä ollenkaan sokeria.

Kaverini oli törmännyt tähän reseptiin, jossa taikinasta tehdään palloja ja ne pyöritellään lakritsi-kaakaojauheessa. Kokeilin sitä ensin ja pallerot hävisivätkin aika nopsaa parempiin suihin. Halusin tehdä näitä lisää ja kokeilla neliön muotoisia fudgeja kuten alkuperäisessä reseptissä.  Ensimmäinen tuolla reseptillä tehty erä ei jähmettynyt, joten muokkailin ohjetta vähän ja se tulee tässä.


Raakalakritsifudge


10 tuoretta taatelia
2 rkl kookosöljyä
1 rkl kookosjauhoa
3 rkl raakalakritsijauhetta
(1 tl vaniljajauhetta)
suolaa

Poista taateleista kivet. Sulata kookosöljy juoksevaksi. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Raakalakritsijauhetta ja vaniljajauhetta löytyy ainakin Urtekramilta. Vaniljajauhe ei ole välttämätön, mutta sopii hyvin. Suolan voi laittaa sekaan tai pinnalle kuten itse tein. Laitoin lakritsijauhetta enemmän kuin noissa aiemmissa ohjeissa, sekin on makuasia.

Levitä taikina pieneen astiaan ja laita pakastimeen vähintään tunniksi. Itse laitoin pakasterasian pohjalle (väliin voipaperi). Kun fudge on jähmettynyt, siitä voi leikata kuutioita. Tästä satsista tuli mulla 16 sopivan kokoista palaa. Säilytä fudge pakastimessa (ellet syö kaikkea kerralla).



Anja Forsnor -blogin alkuperäisen reseptin yhteydessä mainitaan, että monet ovat kommentoineet ettei hänen reseptillään taikina jähmety ollenkaan. Näin kävi tosiaan myös mulle, jonka jälkeen vähensin taateleiden ja lisäsin kookosöljyn määrää. Taikinan koostumus voi riippua taateleista tai ainakin niiden koosta.

Testaa ihmeessä reseptiä ja kerro, onnistuiko!

7. helmikuuta 2017

Ihanat ystävät VIP-ilta Forumin VERO MODAssa 14.2. - Tervetuloa!



Onko ystävänpäivän illalle vielä suunnitelmia? Silloin kannattaa ottaa kaveri kainaloon ja suunnata Forumin Vero Moda -liikkeeseen VIP-iltaan.

Ilta pitää sisällään katsauksen kevään trendeihin, arvonnan, Loihtimon tekemiä pikakampauksia, Emmin ottamia kaverikuvia ja yllätyslahjan 20 ensimmäiselle vieraalle. Lisäksi kaikki tuotteet ovat illan aikana -25 %.

Itse aion ainakin jonottaa kampaukseen, mikäpä sen ihanampaa kuin se että joku laittaa sun hiuksia. Keväiset uutuudet ovat saapuneet, pystynköhän vastustamaan raikkaita vaaleita sävyjä, jotka näyttää taas ihan uusilta talven jälkeen? Ainakin pinkkiin olen kehittänyt jonkin pakkomielteen ja näin viimeksi Vero Modassa käydessäni ihanan räikeän pinkin neuleen... Perustopitkin vaatisivat päivitystä. Nähdään siis ystävänpäivänä täällä!

Ilmottaudu sunnuntaihin 12.2. mennessä lähettämällä viestiä osoitteeseen bsfin11160@bestseller.com. Laita otsikoksi "Ihanat Ystävät".

Mitä? Ihanat Ystävät VIP-ilta
Missä? Forumin Vero Moda -liikkeessä Jyväskylässä
Milloin? Ystävänpäivänä 14.2. klo 19-21

Tervetuloa!

4. helmikuuta 2017

Bloggaa paremmin! 7 vinkkiä

Mähän olen bloggaillut jo monta vuotta, mutta viimeisen vuoden aikana olen alkanut enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä teen. Olen oppinut bloggaamisesta tänä aikana paljon, toki osittain työn puolesta. Olen myös lukenut aiheesta esimerkiksi amerikkalaisista blogeista ja napannut sieltä monia hyviä vinkkejä.

Kilpailu blogimaailmassa on nykyään niin kovaa, ettei mitään rajaa. En oikein tiedä, miten noustaan sinne oikeasti suosittujen bloggajien joukkoon. Siis niiden, joilla on kymmeniä tai satoja tuhansia lukijoita ja jotka elättävät blogilla itsensä. Tuntuu, että ne kaikki ovat olleet pystyssä jo kauan ja tasokin on niin älyttömän korkea. Kuvat ovat kuin suoraan jostain muotilehdestä ja päivitystahti sellainen, ettei normaali päivätyötä tekevä ihminen siihen mitenkään pysty.

Jos ei nyt ihan satoja tuhansia lukijoita, ainakin hieman enemmän katselukertoja voi saada näillä vinkeillä.


1. Suunnittele


Jos sinulla ei ole vielä blogia, mutta haluaisit aloittaa, mieti ensin miksi. Mitä haluat sanoa ja mitkä ovat tavoitteesi? Haluatko tarjota viihdettä, ideoita vai ratkaisua ongelmaan? Millainen kohderyhmäsi voisi olla? Rajatumpi aihe löytää helpommin sitoutuneita lukijoita kuin lavea aihepiiri. (Älä siis tee niin kuin mä teen, vaan niin kun mä sanon.) Millainen on omasta mielestäsi hyvä blogi, millaisia blogeja itse luet? Miksi joku lukisi sinun blogiasi?

Kun blogi on pystyssä, tee julkaisusuunnitelma. Sopiiko sinulle postaustahti kerran viikkoon, kaksi kertaa viikossa vai kerran kahdessa viikossa? Mitä säännöllisemmin postaat, sitä paremmin lukijasi tietävät, mitä odottaa. Itse esimerkiksi postaan tällä hetkellä keskiviikko- ja lauantai-iltaisin. Kirjoittelen postaukset viikon aikana ja ajastan ne.

Ajastan muuten myös Instagram-kuvani Later-nimisellä sovelluksella. Siihen pystyy lataamaan selaimessa kuvia suoraan tietokoneelta, ja sovellus lähettää kuvan Instaan. Laterillä pystyy myös esikatselemaan omaa feediään.

Yksittäisiä postauksia suunnittellessa kannattaa miettiä samoja kysymyksiä kuin blogia perustaessa. Miksi joku lukisi postauksesi? Mitä voisit tarjota lukijoillesi? Mistä sinä tiedät paljon? Hyvä aihe on tuore tai ainakin postaus tuo aiheeseen jotain uutta. Uusi asia voi olla yksinkertaisesti sinun näkökulmasi, kokemuksesi tai ideasi, joita ei ole kenelläkään muulla.

2. Panosta visuaalisuuteen ja laadukkaisiin kuviin


Nykyään niin monet harrastavat valokuvausta ja ottavat myös niin hienoja kuvia, että blogeissakin kuvien taso on aika korkea. Toisaalta tekstiä ei aina edes jakseta lukea, vaan se enemmänkin silmäillään ja katsotaan kuvat. Visuaalisuus siis korostuu ja on blogeissa tosi tärkeää.

Hyvien kuvien ottamiseen ei tarvita välttämättä kalliita välineitä, vaan puhelimen kamerallakin voi saada laadukkaita kuvia, kun sitä osaa käyttää. Mun mielestä tärkeintä blogikuvissa on, että ne ovat tarkkoja eli teräviä ja sopivan kokoisia eli isoja. Valaistus on hyvä katsoa kuntoon ennen kuvan ottamista, mutta kuvankäsittelyssä pystyy säätämään sävyjä jälkikäteenkin. Sommittelua kannattaa myös harjoitella, se tekee paljon.

Lisäksi kuvan olisi mielestäni hyvä tukea tekstiä jollain tavalla, vaikka yhteys olisi löyhäkin.

3. Kirjoita helppolukuista tekstiä


Koska netti on pullollaan informaatiota ja lukijalla on varaa valita, ei se jaksa lukea tekstiä, joka on jollain tavalla vaikeaa. Tee tekstistä silmäiltävä: kiinnitä huomiota otsikkoon ja väliotsikoihin ja jaa teksti sopivan pituisiin kappaleisiin. Tee otsikosta ja aloituksesta houkutteleva, informatiivinen ja koukuttava. Tekstiin voi lisätä myös lihavointeja, kursivointeja ja muita korostuksia, linkkejä ja niin edelleen.

Ja sitten se lempilapseni eli oikeinkirjoitus... Oikolue oikeasti tekstisi. Toki kaikilla jää joskus jotain kämmejä eikä blogikirjoittaminen ole välttämättä haudan vakavaa, mutta itse pahimmanlaatuisena kielipoliisina jätän kyllä lukematta jos teksti vilisee yksinkertaisia yhdys sana- ja muita virheitä. Itseäni häiritsee myös liika puhekielisyys, mikä tekee joskus lukemisesta vaikeaa.


4. Seuraa analytiikkaa


Seuraa kävijöitäsi esimerkiksi Google Analyticsin avulla. Se kertoo, mitä tekstejäsi luetaan, mistä niihin päädytään, mihin kellonaikaan, kuinka sitoutuneita lukijasi ovat, paljon aikaa lukijat viettävät blogissasi, mitä laitetta he käyttävät, missä he asuvat, minkä ikäisiä he ovat ja niin edelleen. Kaikki tämä voi auttaa oppimaan, mikä blogissasi toimii ja mikä ei.

5. Mainosta


Jos haluat, että blogia lukee muukin kuin äitisi ja paras kaverisi, niin sitä täytynee mainostaa. Jaa postauksesi aina somekanaviin. Mieti, mitkä somekanavat tavoittavat lukijasi? Seurataanko sinua Facebookin, Instagramin tai Snapchatin kautta? Mieti, käytätkö henkilökohtaisia tilejäsi vai tekisitkö blogille omat Facebook-sivut ja Instagram-tilin? Bloglovin- ja Blogit.fi-tunnukset on myös ihan hyvä olla. Itse seuraan blogeja Bloglovinin kautta.

Hyvä postaus on helppo jakaa, minkä vuoksi kannattaakin olla ne "somenappulat". Parhaassa tapauksessa julkaisut lähtevät leviämään somessa ja tavoittavat paljon ihmisiä. Hyvä paikka jakaa omia postauksia ovat myös erilaiset blogisi/postauksesi aiheeseen liittyvät tai bloggaajien omat Facebook-ryhmät.


6. Hakukoneoptimoi


Hakukoneoptimointi eli SEO (Search Engine Optimization) auttaa saamaan näkyvyyttä hakukoneissa. Ainakin Wordpressille on ladattavissa erilaisia vimpaimia optimoinnin avuksi, varmaan niitä löytyy myös muille alustoille. Esimerkiksi meillä Stoorissa on käytössä Yoast SEO, johon voi lisätä avainsanan, titlen, slugin ja meta selostuksen. 

Google tykkää pitkistä postauksista, väliotsikoista, linkeistä, tuoreesta ja uniikista sisällöstä, somejaoista ja kuvista. Kuvatkin kannattaa nimetä avainsanan mukaan. Mitä paremmaksi Google arvioi sivun, sitä korkeammalle se nostaa sen hakutuloksissa.

7. Palvele lukijaa


Vaikka bloggaaminen on mulle harrastus, suhtaudun siihen vähän kuin se olisi mun työtä ja mun lukijat mun asiakkaita. Jokainen postaus pitää "myydä" lukijoille otsikolla, kuvilla ja sisällöllä. Haluan palvella lukijoitani niin, että mun blogia on helppo lukea, se on helppo tavoittaa ja se on helppo ymmärtää. Tähän liittyy esimerkiksi itsensä esittely ja blogin kuvaus vaikka sivupalkissa. Tähän liittyy myös se, että pidän blogiani esillä ja mainostan sitä.

Mielestäni yksi blogien olennaisimmista asioista on vuorovaikutus bloggajan ja lukijoiden välillä. Lukijoiden kommentteihin on siis tärkeä vastata. Lisäksi kannattaa kommentoida itsekin muiden blogeihin ja luoda blogikavereita, jotka voivat tulla kavereiksi myös oikeassa elämässä mutta ainakin verkossa.

Mitä ajattelet näistä vinkeistä? Tuliko jotain uutta - tai oletko jostain aivan eri mieltä?

1. helmikuuta 2017

Totuus minusta (no se huijarisyndrooma)



Olen onnistunut huijaamaan itseni jo moneen työpaikkaan. Olen onnistunut keplottelemaan itseni myös kaksi kertaa yliopistoon. Erikoista että voi käydä niin hyvä tuuri, että vaikka ei osaa mitään, tulee silti valituksi. Ehkä rekrytoijat ja opiskelijavalinnoista päättävät ovat vain tehneet virheitä? Ehkä ne ottivat mut säälistä, tai ehkä mun ansioluettelo vaan näytti paremmalta kuin se onkaan?

Se on pahimmillaan silloin, kun pitää esitellä itsensä tai edustaa työroolissa. Kun soittaa työpuhelua "toimistolta", joka on parin neliömetrin kokoinen alue kaksion olohuoneen nurkassa. Kun haastatellaan työn takia opinnäytetyöhön. Kun kysytään "ammattilaisen" mielipidettä. Kun pitäisi keskustella asiantuntevasti aiheesta, josta et tiedä mitään mutta kaikki olettavat että tiedät. Huijarisyndrooma.

Ihan kuin muka tietäisin oikeasti jotain. Ihan kuin olisin oikeasti jotain. Hävettää. Kohta kaikki tajuavat että olenkin oikeasti tyhmä.

Huijarisyndrooma on ollut taas pinnalla. Tammikuun Trendissä siitä puhui Niina Lahtinen, sen jälkeen kirjoitti ainakin Kolmistaan-blogin Karoliina sekä Siskonpedin ohjaaja Anna Dahlman Sunnuntaisuomalaisessa. Niina Lahtinen sanoo: ”Olen aina pelännyt, etten ole riittävän hauska, älykäs tai pätevä”. Karoliina Sallinen kirjoittaa: "Oman huijarisyndroomani kulminaatiopiste on varmasti se, että välillä unohdan, kuinka paljon töitä tuleekaan tehtyä." Anna Dahlman taas kuvaa Siskonpetiin päätymistään näin: "Kaverit ilmoittivat minut ohjaajaksi Siskonpetiin. Itse en olisi sellaista uskaltanut edes ehdottaa, enhän minä ole mikään oikea ohjaaja."

Kaikki nämä naisethan ovat älyttömän menestyneitä ja varmasti ihan oman kovan työnsä tuloksena. Näin me ajatellaan muista ihmisistä, mutta omalla kohdalla kaikki tuntuu moukan tuurilta. Ja koska en ole saavuttanut mitään oikeasti omilla ansioillani, on pakko yrittää koko ajan ihan kauheasti. Mikään ei riitä. Siis itselleni. Se, että en ole saanut kesätöitä, on aivan ymmärrettävää ja luonnollista johtuen siitä, että olen ihan paska. En osaa kirjoittaa mielenkiintoista työhakemusta ja olen niin tylsä muutenkin.

Anna-lehden netissä jo melkein vuosi sitten julkaistussa jutussa kerrotaan Tiinasta, joka on käsitellyt huijarisyndroomansa terapiassa. Kognitiivisen terapian periaatteita voi hyödyntää itsenäisestikin.
Ajatukset ovat vain ajatuksia.

Ajatukset eivät ole faktoja. Kun ajatuksistaan kertoo eteenpäin, saakin yhtäkkiä useita ai sustakin tuntuu tolta -kommentteja. Ainakin omassa tuttavapiirissäni käsite huijarisyndrooma on tullut tutuksi ja on hyvin lohdullista tietää, että monet meistä kärsii siitä. Kun ystävä sanoo tarpeeksi usein että hei, eihän mikään tuosta ei ole totta, alkaa ehkä vähitellen uskoa siihen itsekin.

28. tammikuuta 2017

Miten onnistuu opiskelun ja työn yhdistäminen?



Olen neljä- ja puolivuotisen opiskelu-urani aikana tehnyt enemmän tai vähemmän töitä opiskelujen ohella ja ajattelin nyt jakaa kokemuksiani siitä, millaista se on ja miten se oikein onnistuu.

Miksi ja miten?


Miksi oikein teen töitä, kun voisin keskittyä vain opiskeluun? Opintotuki juoksee ja lainaakin voisi nostaa. Ensinnäkin, olen aika toimelias ihminen. Kun aloitin opiskelun vuonna 2012, olin pari kuukautta pois töistä, kunnes mulla tuli tylsää ja menin takaisin. Aidosti tykkään tehdä töitä.

Tietysti yksi hyvä puoli on se, että rahaa on vähän enemmän. Lisäksi musta on mukavaa, ettei ole opintolainaa. Tärkeinpänä pidän kuitenkin sitä, että saa kerrytettyä työkokemusta jo opiskelun aikana. Kun ei valmistu suoraan mihinkään ammattiin, omalla aktiivisuudella ja suuntautumisella on aika paljon väliä. Itse ainakin olen kokenut tärkeäksi opetella työelämätaitoja ja kehittää vähitellen omaa osaamista muuallakin kuin koulunpenkillä. Usein yksi asia johtaa toiseen, joten kaikki tekeminen on aina plussaa.

Ehtiminen ja jaksaminen riippuu paljon ihmisestä, mutta tietysti vaikuttaa myös se, mitä opiskelee ja millaista työtä tekee. Esimerkiksi yliopistossa sellaisiin opintoihin työt on helppo yhdistää, missä kontaktiopetusta on vähän ja opintosuoritukset tehdään tentteinä tai esseesuorituksina. Sellaisiin opintoihin työt on vaikeampi yhdistää, joissa on paljon kontaktia, läsnäolopakkoja, paljon tehtäviä ja lukuisia deadlineja.

Työn pitää mielestäni myös olla joustavaa, pitää olla mahdollisuus vaikuttaa jonkin verran omiin työvuoroihin, siihen kuinka paljon tekee ja koska. Jos opiskelussa on paljon kontaktiopetusta, silloin voi olla hyvä jos työt pystyy tekemään kotoa käsin.

Mitä ja kuinka paljon?


Vähemmän on tarkoittanut sitä, kun ole ollut työsuhteessa. Noin vuoden ajan tein hyvin satunnaisesti keikkatöitä, kuten kirjoitin lehtijuttuja ja kävin ohjaamassa sanataidetta. Enemmän taas tarkoittaa niitä aikoja, kun olen ollut työsuhteessa.

Ensimmäiset pari-kolme vuotta työskentelin pikaruokaravintolassa keskimäärin kymmenen tuntia viikossa. Työvuoroihin pystyi vaikuttamaan melko paljon, ja koska työ oli niin erilaista kuin opintoni, ne toimivat vähän toistensa vastapainona. Kesätöistä ei tarvinnut stressata, koska töitä riitti. Olin kuitenkin koko ajan aika väsynyt ja asiakaspalvelutyö oli mulle rankkaa. Kun piti vaihtaa ravintolaa saman yrityksen sisällä, totesin pian, että nyt riittää, lopetin ja ryhdyin miettimään mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Tässä kohtaa tuli se vuosi, kun en tehnyt töitä kovin paljoa, kirjoittelin kandia ja kesän olin harjoittelussa. Reilu vuosi sitten aloitin uuden osa-aikaisen työn, jota teen myöskin kymmenen tuntia viikossa, mutta kotoa käsin. Varsinaisia työaikoja ei ole, vaan ajoitan tekemisen siten, miten itselleni sopii. Työhöni kuuluu lähinnä koordinointia, yhteydenpitoa, sosiaalisen median päivittämistä, suunnittelua, markkinointia ja muuta sellaista. Olen tavallaan töissä ihan koko ajan, mutta työn tekeminen on todella joustavaa.

Lisäksi olen kuluneen vuoden ajan tehnyt vaihtelevasti erilaisia kirjoitustöitä. Esimerkiksi viime kesän elätin itseni niillä ja tällä osa-aikaisella työllä, mikä oli aika unelmatilanne, vaikkakaan ei sillä nyt herroiksi elellyt.

On ollut aikoja, jolloin olen tehnyt töitä arviolta 30 tuntia viikossa samaan aikaan, kun pitäisi opiskella. Arvatenkin opinnot jo kärsivät, jos sellainen jatkuu pitkään. Ihanteellinen määrä töitä onkin minulle se 10 tai 15 tuntia viikossa.

Mitä vaatii?


Tietysti mitä enemmän haalii itselleen töitä, sitä vähemmän on vapaa-aikaa. Omasta itsestä huolehtiminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpito jää vähemmälle, jos tekee paljon. Välillä kaiken yhteensovittaminen vaatiikin aikamoista tasapainottelua. Yliopisto-opiskelussa on joskus vaikea arvioida, kuinka paljon mikäkin kurssi työllistää ja miten kaikki tehtävät ajoittuvat. Freelance-pohjalta tehtävissä töissä on sama homma. Joskus tuntuu, että ei ole mitään tekemistä ja joskus taas vähän liikaa.

Omia tulojaan täytyy myös seurata tarkkaan. Kun ne tulevat monesta eri lähteestä, on joskus verokorttien kanssa yhtä venkslaamista ja palkkakuitit ovat aina hukassa. (Onneksi melkein kaiken saa nykyään sähköisenä.) Opintotukien palauttaminen ja veromätkyt ovat tulleet tutuiksi, mutta niistäkin on opittu.

Mua henkilökohtaisesti ottaa päähän, että opiskelijoiden työntekoa rajoitetaan opintotukien takaisinmaksun uhalla. Mielestäni opintotukien myöntäminen pitäisi perustua pelkästään opintopisteisiin. Saa nähdä, mitä ensi elokuu tuo tullessaan, kun opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Avoliitossa elävälle työssäkäyvälle opiskelijalle tällainen uudistus on isku vasten kasvoja.

Juuh! Sellaisia pohdintoja. Heräsikö ajatuksia?

Helmikuun valokuvaushaaste - tule mukaan!

Me oltiin eilen pienellä porukalla Stoorin bloggaajia kahvittelemassa ja vaihtamassa kuulumisia. Siellä tuli puheeksi, että olipa kiva juttu vuosi sitten, kun Raisaphotography-blogin Raisa laittoi liikkeelle valokuvaushaasteen. Itse en tuolloin edes osallistunut haasteeseen, mutta mietin tällaista jo aiemmin kun kirjoittelin 70 postausideaa -postaustani ja yksi kohta siellä oli Aloita haaste. Päätin nyt sitten jatkaa omatoimisesti tätä helmikuun valokuvaushaastetta!

Haasteen tarkoitus on aktivoida itse kutakin kuvaamaan, ideoimaan, harjoittelemaan kuvaaamista, kameran käyttöä, käyttämään luovuuttaan... tai mitä ikinä. Voit kuvata järkkärillä, pokkarilla tai kännykällä. Idea on kuitenkin ottaa yksi kuva joka päivä ja alhaalla luetelluista aiheista. Aiheet voi tulkita ihan omalla tavallaan. Kuvia voi jakaa Instagrammissa, blogissa tai vaikka Facebookissa, joka päivä tai esimerkiksi könttänä kerran viikossa. Toivottavasti Raisa et suutu, jos käytetään aloittamaasi tägiä #stoorivalokuvaushaaste :)

Itse aion jakaa viikon kuvat sunnuntaisin täällä blogissa. En ole ikinä ennen osallistunut valokuvaushaasteeseen, joten saa nähdä mitä tästä tulee!



MITÄ? Valokuvaushaaste
MISSÄ? Instassa tai blogissa
MILLOIN? Helmikuussa
KUKA? No sinä!
MITEN? Ota yksi kuva joka päivä, vapaasti päivän aihetta tulkiten ja jaa se tunnisteella #stoorivalokuvaushaaste

Oletko mukana?

25. tammikuuta 2017

Inspiraatiota Instagrammista // Osa 1

Kaipaatko uusia seurattavia Instagrammissa? Inspiraatiota, ideoita ja todellisuuspakoa? Kauniita kuvia ja ihania tunnelmia? Ajattelin aloittaa postaussarjan, jossa esittelen, ketä seuraan Instagrammissa.

En ole oikeastaan kovin kauaa seurannut Instassa muita kuin tuttuja ja sellaisia bloggaajia, joiden blogeja luen ja joiden kuvista tykkään myös Instagram-feedissäni. Vähitellen olen alkanut seuraamaan ihan sattumanvaraisia tilejä kivan osuessa kohdalle. Monilla on myös blogi, mutta seuraan harvemmin ulkomaalaisia blogeja.

Tässäpä ensimmäinen satsi. Näitä kaikkia yhdistää se, että he ovat ruotsalaisia. Ja asuvat maalla...


@madebymary
Ruotsalainen bloggaaja, valokuvaaja ja ruokakirjailija, kuvia maalta, juttua elämän hidastamisesta ja terveellisistä elämäntavoista, storyssä paljon koiranpentuja.



@evelinasekologiska
Ruotsalainen valokuvaaja ja bloggaaja, nimensä mukaisesti kaikkea ekologista, luomua, luonnonkosmetiikkaa, kasvisruokaa ja luontokuvia.



@angelique.nu
Täälläkin kuvia ruotsalaisesta maaseudusta, luonnosta, kissoista ja koirista.



@larssonsarae
Norjassa asuva ruotsalainen maanviljelijä. Kuvia maalta, lapsista ja lampaista (<3)



@daysbyleon
No, täällä on sitä samaa!


Millaisia Instagram-tilejä tykkäät seurata? Seuraavaksi on tulossa ainakin ruokakuvan täyteisiä tilejä ja valokuvausinspiraatiota!


Kuvat näyttökaappauksia profiileista.

21. tammikuuta 2017

Simple living - Ajatuksia elämän yksinkertaistamisesta

Olet ehkä huomannut, että nyt on hyvin ajankohtaista karsia elämästä kaikki ylimääräinen. Se saattoi alkaa KonMarista, minkä jälkeen vähentäminen on levittäytynyt kaikille elämän osa-alueille. Tai sitten se alkoi siitä, että meillä vain on liikaa kaikkea, ei pelkästään tavaraa vaan ylipäätään ärsykkeitä. Elämän tulee nyt olla yksinkertaista, eli englanniksi simple living.

En ole päässyt ihan selville siitä, minkä yhdistää Pinterestin tips to simple living -listauksia, mutta jokin niissä kiehtoo. Yksinkertaisuus on jotenkin nyt synonyymi hyvälle, rauhalliselle, terveelliselle ja tasapainoiselle elämälle. Koska olen järjestyksen ihminen, rakastan ajatusta siitä, ettei olisi mitään ylimääräistä. Eihän se koskaan toteudu, mutta yhdenkin kaapin tai laatikon järjestely tyydyttää.



Mitä kaikkea sitten voi järjestellä ja mistä karsia?

Se tavallisin: koti


Rikkinäiset tai vanhentuneet tavarat roskiin ja käyttämättömät kiertoon: vaatteet, kengät, alusvaatteet, korut, ulkovaatteet, jääkaappi, kuiva-ainekaappi, pakastin, kirjat, paperit, valokuvat, cd-levyt, elokuvat, lehdet, kylpyhuoneen kaapit, siivouskomero, astiakaappi, liinavaatekaappi, pyyhkeet, pöytäliinat, verhot, joulukoristeet, lääkkeet, harrastustarvikkeet, työpöydän laatikot, muut epämääräiset laatikot, varasto.

Tietokone, kännykkä ja some


Poista työpöydältäsi kaikki ylimääräinen. Poista koneeltasi ohjelmat ja sovellukset, joita et tarvitse. Tyhjennä roskakori. Järjestele tiedostot kansioihin, joista löydät ne. Nimeä kansiot ja tiedostot niin, että löydät ne. Muista tehdä varmuuskopiot. Poista turhat kuvat sitä mukaa, kun niitä kertyy. Järjestele kirjanmerkkisi, nekin voi laittaa kansioihin.

Mieti, mitä sovelluksia ja sosiaalisen median palveluita haluat käyttää. Poista tunnukset niistä, joita et halua. Ota push up -ilmoitukset käytöstä, jos et niitä välttämättä tarvitse. Esimerkiksi mulla on ne käytössä vain viestisovelluksissa.

Käy läpi kaikki, kenen kanssa olet yhteyksissä somessa. Kenen päivitykset haluat oikeasti nähdä? Mitä yrityksiä esimerkiksi haluat seurata? Poista muut. Tutki, miltä oma profiilisi näyttää. Haluat ehkä siivota sitä. Poista vanhat kuvat ja tiedot, joita et halua enää pitää esillä. Itse siivosin joululomalla Pinterest-kansioni (jonkun mielestä ehkä överiä, musta ihanaa).

Sosiaalinen elämä


Millaisen sosiaalisen elämän haluat? Keneen haluat pitää yhteyttä enemmän, keneen vähemmän tai keneen et ollenkaan? Miten haluat viettää aikaa läheistesi tai ystäviesi kanssa? Voisitteko tehdä useammin ihan arkisia asioita vai tarvitsetteko enemmänkin kakkua ja kuoharia? Missä tapahtumissa haluat käydä? Kuinka paljon tarvitset omaa aikaa? Mitä teet, kun olet yksin? Mihin käytät aikaasi?

Hyvä olo


Kun syöt, syö. Kun kävelet, kävele. Kun lepäät, lepää. Älä näprää puhelinta, varsinkaan ensimmäisenä aamulla tai viimeisenä illalla. Pidä somepaasto. Pysähdy useammin ja tarkkaile ympäristöä ja itseäsi. Tuijota kattoon. Siivoa ja tuuleta. Lue ja taiteile. Kuuntele musiikkialbumi keskittyen tai elokuva ilman keskeytyksiä. Nuku enemmän. Syö kasviksia. Ulkoile, liiku, meditoi.

Mitä sinusta on simple living, yksinkertaista elämää? Minkä karsiminen tekee sinulle hyvän olon?

18. tammikuuta 2017

Lujasti lempeä

lujasti-lempea

Tykkäsin Maaret Kalliosta Ensitreffit alttarilla -sarjassa ja sen jälkeen olen tykännyt lukea hänen kolumnityyppstä blogiaan Hesarin netistä. Blogin kanssa samanniminen kirja Lujasti lempeä noudattelee samaa filosofiaa kuin blogikirjoituksetkin: elämä ei ole täydellistä, mutta se on tarpeeksi hyvää. Kallio ohjaa tapansa mukaan lujasti ja lempeästi lukijaa kohti itsensä hyväksymistä.

Kirja käsittelee tässä ajassa tyypillisiä ongelmia ja kritisoi aiheellisesti nykyelämää esimerkiksi täydellisyyden tavoittelusta ja kiireisyydestä. Se etenee tunteiden säätelystä ihmissuhteisiin ja riittämättömyyden tunteista armollisuuteen. Moniin kirjan kohtiin on helppo samaistua, ja Kallio selittää avaavasti kokemusten psykologista taustaa. Kallion oma kieli on kuvailevaa mutta helppolukuista. Kirja on täynnä ajatuksia herättäviä toteamuksia, kuten:
Tasapainoinen ihminen pystyy näkemään myös pimeässä. Hänen ei tarvitse sulkea pahuutta, vihaa tai tuskaa pois elämänsä matkalta. Psyykkisesti vahvalla ihmisellä on varaa rauhoittua surunsa, pelkonsa tai ärsytyksensä äärelle. Aito myönteisyys ei kaihda kielteisyyttäkään. S.109

Keskeinen ajatus tässä kirjassa on mun mielestä se, että pitäisi opetella myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan ja ennen kaikkea itseä kohtaan. Siinäpä meillä monella on varmasti opettelemista!

Oletko sinä lukenut Maaret Kallion kirjoja tai blogia?

14. tammikuuta 2017

70 postausideaa bloggaajalle

Hyvät blogikollegani! Meillä kaikilla on välillä ideat lopussa ja inspiraatio vähissä. Bloggaaminen on kivaa, mutta aina ei vaan huvita. Mistä ihmeestä repisi postausaiheita, kun elämä on pelkkää arkea ja talvea ja pimeää?

Ajattelen, että postausideoiden ei oikeastaan tarvitse olla mitenkään kovin ihmeellisiä. Enemmänkin kyse on siitä, miten ne toteuttaa. Siitä, että antaa jotain itsestään ja tuo persoonansa esille. Käyttää sitä omaa tyyliä kuvata ja kirjoittaa.

Joskus ne itselle itsestään selvät asiat voivatkin olla muille kiinnostavia. Mieti, mistä sinä tiedät paljon? Mitä voisit tarjota lukijoillesi?



Keksin 70 postausideaa juuri sinulle. Suurin osa näistä on sellaisia, minkä melkein kuka tahansa voi toteuttaa! Tässä ne tulee:

  1. Kerro harrastuksestasi

  2. Kerro työstäsi

  3. Kerro opinnoistasi

  4. Miksi bloggaat?

  5. Mitkä ovat bloggaamisrutiinisi?

  6. Ota yksi kuva joka tunti

  7. Mitkä ovat suurimmat haaveesi?

  8. Tee bucket-lista

  9. Mitä pelkäät?

  10. Jaa hyvän olon vinkkisi

  11. Suosikkiblogit

  12. Lempi-Instagram-tilit

  13. Parhaat snäppääjät

  14. Parhaat Youtube-kanavat

  15. Katsaus tyylihistoriaan

  16. Kerro tyylistäsi

  17. Hiushistoria

  18. Tatuointisi tarina

  19. Mihin haluaisit matkustaa?

  20. Parhaat lomakohteet, joissa olet käynyt

  21. Oodi kotimaalle

  22. Vinkkejä kotimaanmatkailuun

  23. Vinkkejä bloggaamiseen

  24. Vinkkejä valokuvaamiseen

  25. Millä välineillä kuvaat?

  26. Turistiopas kotikaupunkiisi

  27. Lempiravintolasi

  28. Lempikahvilasi

  29. Vinkkejä rentoutumiseen

  30. Rakkaustarina

  31. Kerro jostain, josta tiedät paljon

  32. Mene epämukavuusalueelle

  33. Esittele kotisi

  34. Millainen on arkimeikkisi?

  35. Millainen on juhlameikkisi?

  36. Lempi meikkituotteet

  37. Kampaus-tutorial

  38. Lempi hiustuotteet

  39. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

  40. Miten motivoitua liikkumaan?

  41. Netflix- tai HBO-suosikit

  42. TOP10 elokuvat

  43. TOP10 tv-sarjat

  44. Kirjoita ystävyydestä

  45. Kirjoita yksinäisyydestä

  46. Kirjoita kirje nuoremmalle itsellesi

  47. Toivelista

  48. Parhaat sovellukset

  49. Osallistu haasteeseen

  50. Aloita haaste

  51. Pidä arvonta

  52. Mitä olet oppinut tähän mennessä?

  53. Lempi quotet

  54. Säästämisvinkit

  55. Ajankäyttövinkit

  56. Lukusuosituksia

  57. Epäsuositut mielipiteet

  58. Oudot tavat

  59. Lempivälipalat

  60. Bravuurireseptisi

  61. Ruokaostoksesi

  62. Soittolista

  63. Parhaat podcastit

  64. Throwback

  65. Kerro jotain henkilökohtaista

  66. Onko sinulla jokin sairaus, josta haluat jakaa tietoa?

  67. Parhaat verkkokaupat

  68. Esittele lemmikkisi

  69. Lempijuttusi talvessa/keväässä/kesässä/syksyssä

  70. Parasta juuri nyt


Aiotko toteuttaa jotain näistä? Entä mitä toivoisit minun toteuttavan täällä omassa blogissani?

11. tammikuuta 2017

Läiskäekseema - keski-ikäisten miesten ihotauti?

Kun on aina ollut hyvin perusterve, pienikin muutos terveydessä voi tuntua isolta. Onhan mulla ollut aina lihasjumeja, päänsärkyjä ja huono näkö, mutta mulla ei ole mitään allergioita ja olen harvoin edes flunssassa. Pari vuotta sitten sain diagnoosin pitkäaikaisesta ihosairaudesta.

Syksyllä 2014 huomasin yhtäkkiä, että etureiteni olivat täynnä pienen pieniä punaisia pilkkuja. Mielestäni se näytti samalta kuin atooppinen ihottuma, jota olin nähnyt joskus veljeni käsivarsissa ja ihmettelin, voiko mulla olla sittenkin atooppinen iho. Pilkut levisivät sääriin ja käsivarsiin, ne kutisivat eikä mikään markettirasva tehonnut. Ihottuma alkoi muuttua ja pikku pilkkujen sijaan jalkoihin alkoi ilmestyä sormenpään kokoisia kuivia läiskiä. Varasin ajan ihotautilääkärille.



Lääkäri vilkaisi jalkojani ja totesi, että mulla on läiskäekseema. Ai mikä? Tietysti olin yrittänyt tehdä itselleni Google-diagnoosia ja pelkäsin, että olen saanut jostain syyhyn. Läiskäekseema ei ollut tullut vastaan. Lääkäri tulosti minulle tietopaketin ja kirjoitti reseptin perusvoiteeseen ja kortisonivoiteeseen.
Tässä lukee, että esiintyy yleensä 40-60-vuotiailla miehillä, mutta on sitä muillakin. Ihottuman puhkeamisen syytä ei tiedetä, mutta se kestää yleensä 5-10 vuotta.

Olin vähintäänkin hämmentynyt. Voiteet auttoivat ja seuraavana vuonna mulla ei tullut ihottumaa nimeksikään. Ihottumaan auttaa UV-säteily, kun taas kuiva ilma pahentaa sitä. Kesällä ihottuma siis pysyy poissa ja yksi hoitokeino onkin auringonotto, mistä mulla on vähän ristiriitaiset fiilikset.

En ole ihan sinut tämän ihottuman kanssa, tuntuu vieläkin oudolta, että mulla voi olla tällainen. Onneksi iho on pysynyt melko hyvänä ja toivottavasti pysyy jatkossakin. Tänä talvena pieniä pilkkuja tuli taas, mutta sain ihon perusvoiteella kuriin ennen kuin varsinaiset läiskät ilmestyivät.

Löytyykö muita läiskäekseeman tai muiden ihottumien kanssa painivia?

10. tammikuuta 2017

Arvonta: Voita liput Suomen Häämessuille!



Suomen Häämessut järjestetään taas Jyväskylässä parin viikon päästä, 21.1.2016. Itse olen menossa häämessuille ensimmäistä kertaa.

Mulla on jopa jonkinlainen syykin siellä vierailuun, olen nimittäin saanut vähän aikaa sitten nimityksen morsiusneidon tehtävään! Olen siitä tosi innoissani, koska mun mielestä häiden suunnittelu on niin kivaa. Toki morsiuspari suunnittelee häänsä itse, mutta ehkä pääsen jonkin verran ihan vähän osallistumaan.

Messuilta odotan ihanaa tunnelmaa, inspiraatiota ja kivoja ideoita. Ohjelmasta kiinnostaa ainakin hääkuvaus, tosin enemmänkin sieltä kuvaajan kannalta. Haluaisin nimittäin kuvata joskus häitä. Lisäksi yksi ohjelman kohokohdista on varmasti The National Wedding Show, joka esittelee uusimpia hääpukutrendejä. Löytyypä sieltä lavalta myös tuttu Jenni, joka puhuu hääprinteistä.



Sen lisäksi, että sain itselleni liput messuille, sain myös kaksi vapaalippua (arvo yhteensä 24 e) arvottavaksi täällä blogissa!

Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, mitä sinä haluaisit nähdä häämessuilla. Osallistumisaikaa on tämän viikon sunnuntaihin 15.1. klo 23.59 asti. Muista jättää toimiva sähköpostiosoite, niin saan sinut sitten kiinni voiton osuessa kohdalle.

Käy myös tykkäilemässä Suomen Häämessujen Facebook-sivusta ja seuraamassa Instagrammissa.

Onnea arvontaan!

7. tammikuuta 2017

Uudenvuodenlupauksista



Moni miettii vuodenvaihteessa, mihin on tyytyväinen ja mitä haluaisi muuttaa. Millaisen elämän minä oikeastaan haluan? Mitä tahdon tehdä tänä vuonna? Millä pienillä tai isommilla teoilla voisin päästä kohti tavoitteitani?

Toisaalta moni on sitä mieltä, että uudenvuodenlupausten tekeminen on turhaa. Vuodenvaihteen hienot ajatukset unohtuvat tammikuun jälkeen eikä elämäänsä muutenkaan voi muuttaa kertarykäyksellä. Itse en myöskään halua vaatia itseltäni liikoja. Toki haluaisin vaikka mitä: haluaisin liikkua enemmän, lukea enemmän, kirjoittaa enemmän, askarrella enemmän, valokuvata paremmin, laittaa parempaa ruokaa, syödä terveellisemmin, nauraa enemmän, rentoutua enemmän, olla ystävien kanssa enemmän, ostaa asunnon, valmistua, saada vakityön. Mutta tällaiset lupaukset olisivat kovin epämääräisiä tai epäajankohtaisia.

Ajattelinkin, että ympäripyöreiden ja isojen tavoitteiden sijaan mietin konkreettisemmin, miten voisin päästä niitä kohti. Sen sijaan, että lupaan liikkua enemmän, kirjoitan kalenteriin ystävien kanssa sovitut lenkki- ja salipäivät. Sen sijaan, että toivon kirjoittavani enemmän, suunnittelen mitä haluan tänä vuonna kirjoittaa. Sen sijaan, että haluan valokuvata paremmin, mietin miten toteutan tätä tavoitetta tänä vuonna. Tämä on vähän sama kuin säästämisessä: kuinka motivoivaa säästäminen voi olla, jos ei mielessä ole mitään konkreettista säästökohdetta?

Vuosi sitten lupasin, että huolehdin itsestäni paremmin. Jaa mitenkäs se on onnistunut? No, olen alkanut taas käydä vähän salilla ja kävelyillä. Huolehdin paremmin syömisistäni ja syön enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa. Keksin keinon työskennellä kotonakin seisaaltaani (tuoli pöydälle ja kone tuolille), joten toivotaan etten saa tänäkään vuonna välilevynpullistumaa. En ole enää kärsinyt päänsäryistä enkä pahoista niskajumeista, kiitos purentakiskojen.

Henkisestä puolesta huolehtiminen ei sitten olekaan mennyt ihan nappiin. Kuinka tyhmä pitää ihmisen olla, että ajaa kerta toisensa jälkeen itsensä ihan piippuun? Monennen kerran jälkeen siitä ottaa opiksi? Miten elämää ja ajankäyttöä voisi suunnitella paremmin?

Vuonna 2017 aion


1. Lopettaa multitaskaamisen. Mulla on paha tapa pitää noin sataa välilehteä auki niin tietokoneella kuin aivoissakin. Sitten ne kaikki asiat vaan pyörii päässä ja tekeminen voi olla aika tehotonta, kun hyppelehtii asiasta toiseen. Se saa loppua nyt. Sen sijaan että avaisin sen tietokoneen välilehden tai yrittäisin muistaa kaiken, alan kirjoittaa kaikki mieleentulevat asiat paperille.

2. Kirjoittaa gradun teoriaosan. #maisteriksi2018.

3. Tehdä sivuaineet loppuun. Tämä tarkoittaa käytännössä kahta kurssia, joista molemmat ovat kesken. Toinen on luentokurssi, joten se on helpompi toteuttaa. Toinen on se kesästä asti roikkunut itsenäinen kurssi, johon liittyy isompi kirjoitusprojekti, joka taas liittyy siihen enemmän kirjoittamiseen.

4. Harjoitella ihmisten ja tapahtumien kuvaamista. Eilen olin kuvaamassa yksissä juhlissa ja huomenna menen ottamaan kihlajaiskuvia. Vaikka varsinkin juhlien kuvaaminen jännittää aina, ei voi oppia muuten kuin tekemällä.

5. Hommata kesätyön/harjoittelupaikan. Opintoihini kuuluu kolmen kuukauden työharjoittelu toimitusympäristössä ja ensi kesänä olisi optimaalinen aika tehdä se. Palkkaa mut #kesätoimittajaksi2017!

6. Matkustaa Kroatiaan. 

7. Kokeilla ilmajoogaa.

Asetatko sinä tavoitteita vuoden vaihtuessa?

4. tammikuuta 2017

SKAM! Joko olet koukussa?



Enpäs olisi ihan heti uskonut, kuinka palavasti ihastuisin tähän norjalaiseen nuortensarjaan, joka käsittelee lukioikäisten ihmissuhteita. Mulle tulee Skamista samanlainen olo kuin ala-asteikäisenä Eva & Adam -sarjasta. Kaikki on niin siistiä, jännää ja ihmiset cooleja.

Sarjaa katsoessa tulee sellainen olo kuin olisi lukioikäinen vielä itsekin - toisaalta tuntee itsensä tosi vanhaksi. Toisaalta alkaa nostalgisoimaan, että olisinpa vielä lukiossa ja toisaalta tulee sellainen olo, että luojan kiitos etten ole.



Kiinnostuin sarjasta siksi, että se on ollut Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa super suosittu. Siitä on kirjoitettu viime viikkoina suomalaisessakin mediassa, kun ensimmäisen ja toisen tuotantokauden jaksot ilmestyivät Yle Areenaan 16.12.

Esimerkiksi Yle kirjoitti päivä ennen jaksojen julkaisua Norjan yleisradio onnistui lähes mahdottomassa: draamasarja Skam tavoitti teinit. Skamin löyhänä esikuvana on ollut Skins, mutta sarjan käsikirjoittaja-ohjaaja halusi katsojien samaistuvan Skamin hahmoihin "enemmän kuin minkään sarjan hahmoihin koskaan". Sarjan tekijät viettivät suunnitteluvaiheessa puoli vuotta tiiviisti teinien parissa havainnoimassa.

Koska nuoret eivät katso perinteistä tv:tä, sarja julkaistiin Norjassa pelkästään televisiokanavan nettisivuilla. Kokonaiset jaksot tulivat kerran viikossa, mutta sarjaa pystyi seuraamaan myös päivittäin lyhyinä klippeinä. Sarjan tapahtumat ajoitettiin oikeisiin tapahtumiin, kuten jouluun ja koulujen loppumiseen. Kaikilla sarjan hahmoilla on sometilit, ja hahmojen välisiä viestejä julkaistiin myös sarjan nettisivuilla aina pitkin viikkoa.

Ei ihme, että sarja on koukuttanut Norjassa, kun minä koukutuin jo ilman tätä kaikkea! Ei muuten kannata mennä katsomaann niitä sometilejä, ellei halua spoilaantua (kuten minä tein).



Yle Areenassa kausia on kaksi, Norjassa on menossa kolmas. Jokaisella kaudella on eri päähenkilö samasta kaveripiiristä. Ensimmäisellä kaudella päähenkilönä on Eva, joka painii epävarmuuden, yksinäisyyden ja mustasukkaisuuden kanssa. Toisen kauden päähenkilö on lempparini tyylikäs, fiksu ja kärkäs Noora.

Hahmoihin samaistuttavuudessa on todellakin onnistuttu. Sarja on jotenkin niin aito, että tulee oikeasti omat yläaste- ja lukioajat mieleen. Itse samaistuin sekä Evaan että erityisesti Nooraan. Noora muistuttaa jotenkin ahdistavalla tavalla mua itsestäni lukiossa.

Vaikka välillä vähän itketti, enemmän sarjaa katsoessa nauratti. Hauskin hahmo on itseironinen kovis Sana, joka viis veisaa kysymyksistä "Pitääkö sun aina pitää tuota huivia?" Sarjassa on myös hyvät musat!



Katsoin sarjan läpi kolmessa päivässä. Ensimmäisen kauden jaksot kestävät pääosin 15-20 minuuttia, toisella kaudella on myös pidempiä, 30-40 minuutin jaksoja. Nyt on vähän tyhjä olo niin kuin aina kun joku oikein hyvä sarja loppuu. Kolmoskaudella päähenkilönä on tyttöjen kaveripoika Isak, mikä ei kuulosta niin älyttömän mielenkiintoiselta. Sen näkee sitten, kun saadaan tekstitetyt jaksot näkyviin.

Oletko jo katsonut Skamia tai aiotko katsoa? Haluan kuulla, samaistuuko muut näihin hahmoihin yhtä vahvasti kuin minä?

Kuvat: 1 2 3 4