28. syyskuuta 2016

Kiireen takana

kiire

Mun läheiset tietää, että mulla on aika usein kiire ja stressi. Aidosti myös tykkään siitä, että on tekemistä. Jo lapsena mulla oli paljon harrastuksia, tykkään puuhata kaikenlaista, opiskella ja tehdä töitä. Oma jaksaminen on kuitenkin tosi helppo yliarvioida. Yhtäkkiä sitä tekemistä onkin liikaa.


Ainahan siitä kaikesta jotenkin selviää, mutta siellä pahimman stressihuipun nokassa tulee mietittyä, miksi mä teen itselleni näin. Miksi elän tällaista elämää? Pitäisikö mun keskittyä enemmän johonkin muihin asioihin? Enkä kuitenkaan tiedä, että mihin. En tiedä, miten pitäisi olla.


En tykkää mainostaa kiirettäni. En halua vaikuttaa siltä, että pidän itseäni jotenkin tärkeänä, vaikka sitähän siinä on. Kun haalii itselleen vastuita ja projekteja, tuntee itsensä merkitykselliseksi. On tehtäviä ja tavoitteita ja suorituksia. Kiireen takana on helppo piilotella ja vältellä niitä ajatuksia, mitä tulee, kun ei ole mitään tekemistä.


Terveisiä siis deadlinesuman keskeltä, palataan taas!

21. syyskuuta 2016

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin oli samaan aikaa kiehtova ja puuduttava kirja. Tämä on se kirja, jota luin koko kesän. Hitaasti, mutta varmasti olin päättänyt lukea sen loppuun.


Puuduttava se oli siksi, että siinä ei oikeastaan tapahdu kovin paljon. Se kertoo kirjoittaja Mia Kankimäen vuodesta, jolloin hän jättäytyy pois työstään kustantamossa ja lähtee Japaniin kirjoittamaan kirjaa ihailemastaan tuhat vuotta sitten eläneestä hovinaisesta Sei Shōnagonista. Kirjoittajalle itselleen varmasti tapahtuu paljonkin, mutta lukijalle se ei välity kovin kiinnostavasti.


Teos on sekava esitys kertojan pohdintaa elämästään, tapahtumista Japanissa ja muualla kirjan tapahtumapaikoissa, pätkiä Sei Shōnagonin tekstistä, ajatuksia näiden yhtymäkohdista ja päätelmiä siitä, miten Shōnagonin elämä on mennyt, siitä kun ei kovin paljoa tiedetä. Kerronta ei ole erityisen mukaansatempaavaa. Kirja muistuttaa enemmän työ- ja matkapäiväkirjaa kuin että se kertoisi Sei Shōnagonista.


Toisaalta oli virkistävää lukea tällaista tosi erilaista kirjaa. Ai että näinkin voi kirjoittaa ja Otava vielä julkaisi sen? Paikka paikoin vastaan tuli kiinnostavia ja teräviä huomioita tai hymyilyttäviä ja samaistuttavia kohtia. Sinänsä Japanin historia on kiinnostavaa.


Ehkä näiden yhdistelmä onkin se, mikä on saanut monet ylistämään tätä kirjaa ja minutkin kahlaamaan sen loppuun?

14. syyskuuta 2016

Flunssankarkoitusniksit

En ole kovin usein kipeänä, mutta nyt olen toista kertaa parin kuukauden sisään flunssassa. Höh! Olin niin tyytyväinen, kun sain pari viikkoa sitten vältettyä taloudessamme vaikuttaneen vatsataudin. En tiedä, oliko se pöpö sitten sellainen, joka ei tarttunut niin helposti, vai auttoiko oikeasti neuroottinen siivoaminen, käsien peseminen ja desinfiointi, pyyhkeiden ja hammasharjojen vaihto sekä desinfiointimielessä otettu jallushotti... Kuka tietää.


Nyt kuitenkin nappasin flunssapöpön, joka on vienyt viimeisetkin mehut. Ei olisi aikaa sairastaa, niin kuin ei koskaan. Vähän kaikki muutkin tuntuvat olevan nyt kipeinä, joten ajattelin koota yhteen flunssankarkoitusniksini. Jatka listaa kommenttiboksissa!


flunssankarkoitusniksit

  • Lepo

  • Paljon vettä

  • Sitruunavesi

  • Hunajatee

  • Inkivääritee

  • Mustaherukkamehu

  • Tuorepuristettu appelsiinimehu

  • Tyrnimarjat

  • Lämpimät ja mausteiset ruoat kuten lempparini thai-kookoskanakeitto ja intialainen linssimuhennos

  • Mausteiksi valkosipulia ja inkivääriä

  • Apteekin vitamiinilisät (C-vitamiini, sinkki)

  • Ja se käsienpesu


Mitä muuta?! Löytyykö sulta samoja keinoja tai jotain takuuvarmaa uutta mulle?

12. syyskuuta 2016

Trendikäs puolukkapuuro

Pohjoismainen ruoka on kuulemma trendikästä maailmalla, näin olen lukenut ainakin parista lehdestä. Hassulta se itsestä tuntuu täältä tynnyristä katsottuna, mutta muualla puurot, pullat tai metsästä haetut marjat eivät ole mitään ihan jokapäiväisiä juttuja. Jotenkin musta tuntuu, että ihan täällä koti-Suomessakin perinnereseptit ovat saaneet uutta arvostusta ja yhtäkkiä taas kiinnostaa leipoa korvapuusteja, keitellä kiisseliä ja marjapuuroa. Vai olenko se vain minä?


Yksi omaan syksyyni kuuluvista ruokalajeista on puolukkapuuro, vispattuna. Äitini sitä on aina keitellyt ja huomattuani kuinka helppoa sitä on tehdä, olen ottanut sen omaankin repertuaariini. Puolukkapuuro on mukavaa vaihtelua välipaloihin ja sitä voi tehdä useamman annoksen satsin kerralla. Oman puuroannokseni nautin runsaalla kermatilkalla, vaikka voisihan sitä kai terveellisemminkin puuronsa syödä.


puolukkapuuro-1

Puolukkapuuro 


1 l vettä
5 dl puolukoita
1 dl sokeria
1 1/2 dl mannasuurimoita


Kiehauta puolukat. Lisää sokeri ja mannasuurimot kiehuvaan veteen samalla sekoittaen. Hauduta puuroa hetkinen ja sekoita välillä. Anna jäähtyä ja vispaa kuohkeaksi. (Lähde: Martat.)


Vispipuuroahan voi tehdä vaikka vadelmista, puna- tai mustaherukoista. Marttojen sivuilla mainitaan, että myös raparperista! Sitä ajattelin kokeilla seuraavaksi.


puolukkapuuro-2

10. syyskuuta 2016

Kriisistä kriisiin

Hei, pitkästä aikaa. Olen ollut vähän väsynyt ja se ulottui blogiinkin asti tällaisena reilun viikon hiljaisuutena. Viimeksi kerroin, että orientaatioviikko yliopistolla oli alkamassa uuteen pääaineeseeni liittyen ja sen jälkeen olenkin ollut aika kiireinen omien ajatusteni kanssa.


syksy-4

Mulla taitaa olla vähän koko ajan joku kriisi päällä. Tämänkertainen on jatkoa sille, joka alkoi vuosi sitten ja helpotti jo pitkäksi aikaa, mutta nyt se on tullut ryminällä takaisin. Yhtäkkiä olen taas tosi epävarma itsestäni ja kaikesta omasta tekemisestä.


syksy-1


Mietin, oliko virhe hakea opiskelemaan journalistiikkaa ja tekivätköhän ne ihmiset kenties virheen, jotka mut ottivat sinne. Voisinkohan pitää sapattivuoden? Jos pitäisin, mitä ihmettä tekisin? Olenkohan kaikkien mielestä vähän outo ja tykkääkö kaikki muut bilettää paitsi mä? Ja miksi edes mietin tällaista, enkö ole kehittynyt yhtään sitten vuoden 2006?


syksy-2


Kaiken tämän ammatinvalinta- ja identiteettikriiseilyn rinnalla olen kuitenkin aika innoissani kaikesta uudesta. Haluaisin vaan, että ne kurssit jo alkaisivat ja tässä syksyssä päästäisiin eteenpäin. Projektini tuplamaisteriksi 2018 on vaatinut myös melko paljon selvittelyä, ajatustyötä ja henkistä valmistautumista. En tiedä, miten kaikki onnistuu mutta haluaisin jo tietää.


Enkä oikeastaan tiedä miksi, varmaankin tästä kaikesta johtuen, olen ollut ihan super väsynyt. Tai olen edelleenkin, henkisesti ja fyysisesti. Mua ei huvita tehdä mitään muuta kuin olla kotona peiton alla ja lukea kirjoja. (Jotain positiivista kai siinäkin, sillä luin kesällä tasan yhden kirjan.)


Tämän viikon olen ottanut levon kannalta. Maanantaiksi harkitsen vakavasti ostavani energiajuomaa. Vai mitä ehdottaisitte, kun kahvi, uni eikä ulkoilu riitä?