29. huhtikuuta 2016

Söpöt donitsit uunissa vapuksi

donitsit uunissa vappudonitsit donitsit uunissa

Olen hurahtanut donitsien leipomiseen ja nämä sopivatkin loistavasti vappuun. Confettista löytyi donitsipellit, joilla on tosi helppo tehdä donitsit uunissa. Myyjä suositteli reseptiä maailman parhaat donitsit uunissa ja googlaamalla se löytyi Suklaapossu-blogista. Resepti on super helppo, ei tarvitse kuin sekoittaa ainekset keskenään ja paistaa uunissa 7 minuuttia.


Sulalla voilla voitelu tekee näistä sopivan kosteita ja meheviä. Vaihtelua saa erilaisilla kuorrutteilla, aiemmin tein saman blogin reseptillä suklaakuorrutteen ja nyt kokeilin makeaa valkosuklaakuorrutetta. Salmiakkikoristeet tuovat oman säväyksensä, joka maistui ainakin mulle. Kinuskikuorrute voisi olla myös aika ihana... Kardemumman sijasta donitsit voi maustaa eri tavoin, vaikka raastetulla sitruunankuorella. Siis nam!


Donitsit uunissa (12 kpl)


0,5 dl öljyä
1,25 dl piimää
1 kananmuna
1 dl sokeria
0,5 tl suolaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
50 g sulaa voita


Sekoita öljy, piimä, kananmuna ja sokeri keskenään sekä kuivat aineet keskenään. Yhdistä, älä vaivaa. Öljyä donitsipelti. Laita taikina esimerkiksi pakastepussiin ja pursota koloihin. Paista uunin keskellä 200 asteessa 6-7 min. Älä kypsennä liikaa, donitsit jäävät pinnalta vaaleiksi. Voitele donitsit heti uunista ottamisen jälkeen voilla. Anna jäähtyä ja valmista sillä aikaa kuorrute.


Valkosuklaakuorrute 


100 g voita
3 rkl maitoa
2 rkl (vaaleaa) siirappia
50 g valkosuklaata
2,5 dl tomusokeria
elintarvikeväriä


Sulata voi, maito ja siirappi kattilassa. (Itse käytin tummaa siirappia, vaikuttanee kuorrutuksen väriin.) Sulata joukkoon suklaa. Lopuksi lisää tomusokeri siivilän läpi ja haluamasi väriaine. Dippaa donitsit kuorrutteeseen ja sirottele koristeet päälle. Kuorrute jähmettyy tosi nopeasti! Tämä määrä riitti mulla muuten 24 donitsiin.


Donitseja voi kokeilla tehdä myös muffinssipellillä, reiän voi tehdä jälkikäteen. Taikina on tosi löysää, mutta ehkä onnistuisi myös jämäköiden muffinssivuokien avulla, jos kumpaakaan peltiä ei löydy.


Aiotko kokeilla? Hauskaa vappua!

28. huhtikuuta 2016

Minkä verran vaatteita on sopivasti?

minkä verran vaatteita on sopivasti

Innostuin yhtenä päivänä taas siivoamaan vaatekaappia. Käyn sen ainakin pari kertaa vuodessa läpi rankalla kädellä, mutta taas päädyin laittamaan kasan vaatteita kirppiskassiin. Oli ihanaa, kun vähän muutin järjestystä ja sain kaikki sopimaan kaappiin järkevästi. Aiemmin pinot olivat liian korkeita ja osa niistä vaan tursusi ulos kaapista.


Konmarin mukaisesti kaikki mun omistamat vaatteet ilahduttavat mua. Mielestäni myös käytän niitä kaikkia. Olen analysoinut vaatekaappiani myös Hyvän mielen vaatekaappi -kirjan avulla. Olen laittanut pois paljon nuhjuisia kotivaatteita sekä liian pieniä tai muuten epämukavia vaatteita. Olen hommannut eri tilanteisiin tarvittavia vaatteita niiltä osin kuin niitä on puuttunut.


Olen vuoden sisällä pyrkinyt hommaamaan muutamia vaatteita, jotka sopivat "työosioon" ja "bileosioon", koska niiden kohdalla mulla iski aina vaatekriisi. Molempia tarvitsen suht harvoin, mutta tarvitsen kuitenkin. Sitten on kouluvaatteet, kotivaatteet, rennot mutta siistit vaatteet, juhlavaatteet, ulkoiluvaatteet, urheiluvaatteet ja niin edelleen. Tietysti osiot menevät osittain myös ristiin.


Mulla on kai aina ollut aika paljon vaatteita. On jotenkin vaikea tietää, minkä verran vaatteita on sopivasti. Kuinka paljon mitäkin vaatetta pitäisi käyttää, jotta se ansaitsee paikan vaatekaapissa? Mulla on nimittäin vaatteita, joita käytän ehkä pari kertaa vuodessa, mutta en todellakaan halua luopua niistä. Lisäksi joissain elämäntilanteissa tarvitsee enemmän tietyntyyppisiä vaatteita ja sitten on taas aikoja, jolloin niitä vaatteita ei tule käytettyä ollenkaan.


Viime aikoina on ollut trendikästä vähentää vaatteet ihan minimiin. Hyvän mielen vaatekaapissakin esitellään metodi, jossa valitaan jokaista vuodenaikaa kohti 33 vaatetta. En ole kiinnostunut lähtemään sellaiseen, kyllä mä tykkään siitä että on valinnanvaraa. Vaatekriisejäkään mulla ei nykyään kovin usein ole.


Silti mietin usein, onko mulla liikaa vaatteita? Eipä tule usein tutkittua muiden vaatekaappeja ja verrattua, onko oma tavaramäärä iso vai pieni. 

26. huhtikuuta 2016

Kun ite tekee niin saa mitä tulee

[caption id="attachment_60684" align="alignnone" width="720"]P4250003 (2) Tein pari vuotta sitten lavasta tv-tason. Sahasin, maalasin ja ruuvasin pohjaan renkaat. Taso osoittautui liian heppoiseksi, se meni mutkalle meidän television painon alla. Tällä hetkellä se on mun äidillä ulkokäytössä. Kuvasta näkyy, etten tajunnut ostaa tarpeeksi pieniä ruuveja. Lauta on myös haljennut mun ruuvailun tuloksena.[/caption]

[caption id="attachment_60788" align="alignnone" width="720"]kun ite tekee niin saa mitä tulee Viime syksynä kokeilin ekaa kertaa betoniaskartelua. Muuten olin ihan tyytyväinen tuloksiin, mutta oikeanpuoleisen ruukun muotti oli vähän huono. Betoniruukssa yläosa puoliksi säilyi ja puoliksi meni rikki. Ei se mitään, kun asettelee ruukun niin ettei sitä huomaa.[/caption]

[caption id="attachment_60685" align="alignnone" width="720"]P4250008 (2) Tällä hetkellä mulla on meneillään tämä tuoliprojekti. Olen hionut ja spreijannut tuoleja vaikka kuinka monta viikkoa. Olen vaihtanut paikkaa, maali on loppunut kaksi kertaa kesken, on tullut hiukan valumia joita on pitänyt hioa ja paikkailla ja viimeisimpänä maali teki tällaisen mosaiikkimaisen pinnan. Tämän tuolin selkänojassa on myös tuollainen kolo. Mulla ei ole tietoa, onko se ollut siinä vai olenko kenties itse hionut sen siihen.[/caption]

Kuten mun blogistakin saattaa huomata, olen hieman tee-se-itse-tyyppiä. Tai aika paljonkin? Tykkään tehdä itse monia asioita, jotka ehkä saisi helpommin ostamalla. Tykkään kasvattaa taimia siemenestä, askarrella, tuunailla ja korjata tavaroita ja vaatteita, ompelen, värjään ja leikkaan hiuksia itse, olen jopa tehnyt korvanreiän itse (en suosittele).

Se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki mun tekemä olisi kovin hienoa tai onnistunutta. Siksi tuo otsikon lausahduskin on mun mielestä niin hauska. Se täytyy tyytyä siihen, mitä tulee! En ole kovin huolellinen enkä kärsivällinen. En jaksa tehdä mitään pientä piperrystä enkä noudattaa "sääntöjä". Esimerkiksi helmityöt ei ole yhtään mun juttu!


Koulussa hermostuin käsityötunneilla todella usein. Varsinkin ala-asteelta muistan, että kaikki olisi aina pitänyt tehdä just eikä melkein ja sehän mua otti päähän. Saumanvarat piti mitata viivottimella millintarkkaan, ja lapasia neuloessa opettaja purki mun tekeleen varmaan kymmenen kertaa, koska mulla tuli aina johonkin väliin yksi nurja silmukka. Virkata en jostain syystä osannut ollenkaan, koukku meni aina puuvillalangan syiden väliin enkä tajunnut miten niiden pylväiden olisi pitänyt muodostua.


Koulun käsityötunnit eivät kuitenkaan tappaneet innostustani käsillä tekemiseen. Kotona muun muassa ompelin ison valikoiman barbien vaatteita, myöhemmin ompelin ja tuunailin itselleni. Olin myös muutaman vuoden käsityökoulussa, missä käytettiin tekniikoita paljon laajemmin kuin koulussa: tehtiin keramiikkaa, rottinkitöitä, puutöitä, painettiin ja värjättiin kangasta, huovutettiin, tehtiin grafiikkaa, mosaiikkitöitä, tiffanylasitöitä, sidottiin kirjoja, tehtiin paperia... Palasin käsityökouluun aikuisempana uudestaan pariksi vuodeksi, mistä mainitsinkin emali- ja lamppulasihelmikoruja esitellessäni.


Vaikka lopputulos ei välttämättä olisi täydellinen tai kaupasta ostamalla pääsisi helpommalla, mä silti rakastan tehdä itse, ja sitä että asiat on tehty itse. Yksi tärkeä elementti mulle on kierrätysmateriaalit, on niin kivaa keksiä, miten jonkin tavaran tai materiaalin voisi käyttää uudelleen.


Oletteko te tee-se-itse-tyyppiä ja miksi?

Kotikotona

Olin pari päivää kotikotona. Tein simaa, leivoin läjän donitseja ja maalasin mun pinnatuoleja (tai yritin, saa nähdä koska tulee valmista).


Mun vanhempien luona on paljon kivoja juttuja, jotka voisin ottaa omaankin kotiini. Paljon kasveja, tauluja seinillä ja kivoja keramiikkaesineitä.


P4250007 (2) P4250017 (2)

Pienet puollot ovat ruotsalaisen Lindformin.

P4250012 (2) P4250015 (2)

Molemmat taulut ovat Kirsi Neuvosen grafiikkaa.

P4250030 (2)

Äidin tekemää rakukeramiikkaa.

P4250028 (2) P4250020 (2) P4250035 (2)

Tällaisen astiakaapin mäkin haluaisin joskus.

P4250043 (2) P4250050 (2) P4250047 (2)

Ruokapöydän tuolit ovat japanilaisen Marunin.

25. huhtikuuta 2016

Ovimattoideoita

Ostin jo jokunen aika sitten yksivärisen kookosharjamaton (?), jonka suunnittelin tuunaavani mustalla spraymaalilla vähän kiinnostavammaksi. Se on nyt meinannut jäädä, koska en vaan millään keksi, mitä siihen maalaisin. Joku teksti olisi kiva, mutta en haluaisi mitään tylsää (welcome), ällöä mietelausetta (home is wherever i'm with you) tai liian negatiivistakaan (go away). Kirjoittaisin mieluummin suomeksi kuin englanniksi. Lisäksi sen pitäisi olla myös tarpeeksi yksinkertainen, jotta siihen olisi helppo tehdä sapluuna.


Untitled design (2)

Untitled design

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10
11 12 13 14 15 16 17 18 19 20


Mitä sä kirjoittaisit sun ovimattoon?

22. huhtikuuta 2016

Vaatevallankumous: Lempivaatehaaste

Tällä viikolla vietetään Vaatevallankumousta, jonka pyrkimyksenä on lisätä vaateteollisuuden vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Mua jotenkin nolottaa, että vaikka mua tietysti kiinnostaa eettisyys myös vaateteollisuudessa, en välttämättä kiinnitä siihen ostaessani ihan hirveästi huomiota.


Nykyään kiinnitän huomiota laatuun ja pyrin ostamaan vähän, mutta olen toistaiseksi ostanut vaatteeni ihan ketjuliikkeistä (ja kirpparilta) enkä tutkinut sen kummemmin tuotteiden tai merkkien taustoja. Faktahan on se, että niitä onkin tosi vaikea tutkia ja sitä vartenhan Vaatevallankumouskin taistelee.


Vähitellen alkaa tuntua, että alan vihdoin tuntea omaa tyyliäni sen verran, että viitsisinkin sijoittaa johonkin kalliimpaan vaatteeseen. Monet vaatteet ovat olleet käytössä useamman vuoden eikä vaatekaapin sisältö vaihdu enää niin tiuhaan kuin joskus. Bongasin 365 days with Ida -blogista tähän kaikkeen liittyen lempivaatehaasteen, joka kuuluu näin:



Kirjoita “rakkauskirje” lempivaatteestasi ja kerro näin sinulle tärkeän vaatteen tarina muillekin. Haluamme, että ihmiset rakastuisivat uudelleen jo omistamiinsa vaatteisiin, pitäisivät vaatteistaan parempaa huolta ja vähentäisivät näin kaatopaikalle päätyvän pikamuodin määrää. Rakkauskirje voi olla esimerkiksi Instagram-kuva, blogipostaus tai Youtube-video – sinä päätät.

Mulla on vaikka kuinka paljon lempivaatteita, mutta päädyin valitsemaan tähän Idan tapaan sellaisia, joihin on tunneside. Ne on hyvä kirpparilöytöjä, ostettu reissusta, nähneet mun kanssa maailmaa tai kuuluneet johonkin tiettyyn elämänvaiheeseen.


Nyt kun katselen näitä kuvia, huomaan etteivät nämä anna kovin totuudenmukaista kuvaa tyylistäni. Makuni menee koko ajan yksinkertaisempaan suuntaan, värit vähenevät ja päivästä toiseen päälle valkkautuu mukavia ja simppeleitä vaatteita, kuten neuleita ja farkkuja jotka eivät tähän mahtuneet ollenkaan. Lisäksi on muutamia uudempia vaatteita, joilla on lempparivaatepotentiaalia, mutta jätin ne nyt tästä pois.


P4210006 (2)

Kirppareilta hommatut vanhat korkeavyötäröiset farkkuhameet ja sortsit. Repalehelmainen hame on ostettu muutama vuosi sitten kävelykatukirppikseltä ja sen on selvästi joku ommellut itse housuista hameeksi. Raidallisen hameen bongasi mun kaveri mulle pari vuotta sitten Tikkurilassa joltain kirppikseltä ja siinä on jotain ihanaa nostalgiaa. Very nice -sortsien alkuperästä mulla ei ole muistikuvaa, mutta ne on pätkäisty jostain kirpparifarkuista ehkä viitisen vuotta sitten ja ovat käyneet ainakin Italiassa ja harrastaneet kotimaanmatkailua.


P4210012 (2)


Tässä on mun käytetyimmät t-paidat. Harmaa printtipaita on ihan täydellisen mallinen, mukava päällä ja lisäksi teksti kuvaa niin mua: Life is short, eat dessert first. Marimekon punavalkoinen raitapaita taas oli mulla päällä ekana opiskelupäivänä. Mulla on maripaitoihin jonkinlainen viha-rakkaussuhde. Keskimmäisen paidan olen ostanut Lübeckin Zarasta vuonna 2010, kun oltiin lukioporukan kanssa Pariisissa tuhkapilven aikaan. Reissasimme varmaan viisi päivää Pariisista kotiin ensin bussilla ja sitten laivalla, jota odotimme pari päivää Lübeckissä. Unisiepparipaita taas on ostettu seuraavana vuonna Edinburghista. Molempien paitojen printit ovat sellaisia, mitä en enää valkkaisi ja unisieppari on ollut välillä kirppiskasassakin, mutta sitten ne kuitenkin päätyvät taas käyttöön. Oranssi paita muistuttaa mua kesästä 2011, se on ostettu eräällä Tampereen reissulla.


P4210014 (2)


Juhlamekot ja arkimekot sekaisin. Kukallinen Marimekon mekko on aivan ihana päällä ja niin kaunis. Se on ollut käytössä muun muassa mun veljen ylioppilasjuhlissa ja ystävän häissä. Kellohelmainen pallomekko on Budapestistä jostain secondhand-kaupasta. (Haaveilen kunnon fiftarimekosta, joskus mä vielä hommaan sellaisen.) Vilan raidallinen mekko on ostettu pari vuotta sitten, mutta mun mielestä saman tapaisia myydään edelleen. Tää on tosi monikäyttöinen ja helppo. Harmaata mekkoa käytän legginssien tai kapeiden farkkujen kanssa, koska se on niin lyhyt. Kuvasta ei näy juuri mitään, mutta se on muuten löysä paitsi vyötäröllä on kuminauha. Niin mukava ja monikäyttöinen vaate tämäkin.


P4210004 (2)


Nämä kaksi pikkulaukkua ovat mun lempparit. Musta on ostettu Tampereelta Vintage Gardenista ehkä jo 2009? Punainen on Budapestistä ja maksoi muistaakseni 80 senttiä. Laukkulemppareita ovat myös sininen Longchampin laukku, ruskea Nizzasta ostettu olkalaukku sekä Kånken-reppu. Ja monet kangaskassit. Keskikokoiselle laukulle olisi kolo mun kokoelmassa.


vaatevallankumous


Musta on ihanaa, kun on käyttänyt jotain vaatetta niin kauan, että sille on muodostunut tarina tai siihen liittyy paljon muistoja. Yleensä sellaiset vaatteet ovat myös lemppareita siksi, koska ne ovat mukavia ja monikäyttöisiä. Kuten sanoin, pukeudun tosi simppelisti eivätkä esimerkiksi nuo ensimmäisen kuvan hameet ja sortsit loppujen lopuksi päädy kovin usein päälle. Voisin joustaa useammin mukavuudenhaluisuudestani ja käyttää niitä kaikkein ihanimpia vaatteita!


Onko teillä paljon luottovaatteita monen vuoden takaa?

18. huhtikuuta 2016

Parvekeviljelypäivitys: Positiivisia ongelmia

Tää tyttö on nyt kyllä aivan tipahtamaisillaan kevään kelkasta. Ikkunalaudan istutuksilla sen sijaan menee lujaa. Parvekeviljely etenee niin hienosti, että siitä seuraa mulle ongelmia. Ikkunalauta on aivan tupaten täynnä, mutta parvekkeen sisustus on vielä täysin kesken eikä istutuksia varsinkaan lämpötilojen puolesta voi vielä viedä ulos. Tomaatit ja kurpitsat kaipaisivat kipeästi isompiin ruukkuihin, mutta mihinkäs mä ne isommat ruukut laittaisin, lattialle?


DSC_0007 (2) DSC_0020 (2)

Kurpitsoissa on jo nuppujakin, jotka kukkivat pian.

DSC_0034 (2) DSC_0032 (2)

Lehtikaalia en ole vielä uskaltanut maistaa, vaikka melkein jo voisi.

DSC_0003 (2) DSC_0024 (2)

Tää basilika on mun mielestä jotenkin tosi söpö. Eihän sitäkään raaski syödä, tai olen mä kerran siitä napsaissut. Taustalla näkyy salaattia ihan pikku astiassa, siitäkin jo kerran söin. Täytyy kesämmällä kylvää salaattia isompaan astiaan.


DSC_0042 (2)

Tomaatin taimet ovat jo hurjan isoja ja mun on varmaan pakko siirtää niitä omiin ruukkuihinsa, lannoittaa ja väsäillä niille jotain tukea. Voi että mä odotan, että saisin omia makeita tomaatteja!

14. huhtikuuta 2016

Irti sokerikoukusta

irti sokerikoukusta

Olin joskus ihan älytön sokerihiiri. Edelleenkin rakastan makeaa ja herkkuja yli kaiken, mutta olen vähentänyt todella paljon. Joskus lukiossa koeviikolla oli ihan tavallista vetää neljä tai viisi suklaalevyä, palkitsin itseni sellaisella joka päivä. Muutenkin söin karkkia useamman kerran viikossa, join paljon mehuja ja söin joka aamu aamupalaksi jogurttia ja muroja.


Makean vähentäminen kävi vähän huomaamatta ja johtui monesta asiasta. Muutin pois kotoa enkä enää raaskinut ostaa karkkeja ja mehuja. Poikaystäväni, jonka kanssa muutin silloin ja edelleen asustan, ei juuri harrasta sellaisia ja huomauttelee, jos mulla menee överiksi. Samoihin aikoihin aloin myös juomaan kahvia, joka korvasi iltapäiväkarkit. Lisäksi päätin vaihtaa jogurtit maustamattomiin, mikä oli aluksi kamalaa!


Viime kuukausina olen taas herkutellut aika paljon. On ollut joulua, pääsiäistä ja kaikenlaista illanistujaista ja kakkureseptin testausta. Huomaan, että usein iltapäivisin iskee ihan älytön sokerinhimo! Väsyttää, tekee mieli jotain herkkua... Sokeririippuvuus meinaa taas viedä vallan. Mikä siis neuvoksi?


Sokerikoukusta eroon pääseminen edellyttää ihan ensiksi sen tunnistamista. Itselleni ei toimi totaalikieltäytyminen tai lakot, vaan pyrin kohtuuteen kaikessa. Yritän syödä hyvin ja tarpeeksi ja juoda paljon vettä. Karkkien ja muiden sokeriherkkujen napostelun voi korvata hedelmillä, marjoilla, rusinoilla ja pähkinöillä. Itselläni auttaa myös kahvin ja teen litkiminen.


Lisäksi täytyy vain päättää kiertää kaupan karkkihyllyt ja muut houkutukset kaukaa! Jos joskus tekee mieli ostaa karkkia, ajattelen sitä oloa joka tulee mässäilyn jälkeen, eikä tee enää niin paljon mieli. Ajattelen myös niitä kaikkia lisäaineita, niin johan alkaa inhottaa. Yritän päästä eroon tunnesyömisestä, keksiä muita keinoja palkita itseni tai lohduttaa kun on paska päivä.


Löytyykö tällä hyvinvoinnin aikakaudella muita sokeririippuvaisia tunnesyöppöjä? Onko lisää ideoita kierteen katkaisemiseksi?

12. huhtikuuta 2016

Kameran edessä

IMG_9082 (2)

Mä en viihdy kameran edessä, siinä on aina jotain kiusaannuttavaa. Kamera paljastaa asioita, joita peili ei kerro. Elän aina niin kauan tyytyväisenä ulkonäkööni, kun en näe kuvia itsestäni.


3 (3)

Ihan kuin kamerassa olisi enemmän ulottuvuuksia kuin peilissä. Kamera jahtaa joka puolta, kun peilistä näkee vain etupuolen. Kamera katsoo eri tasoilta, siinä missä itsensä näkee peilistä vain silmiensä tasolta. Peilistä katsoo aina peili-ilme, valokuvissa silmät liikkuvat ja oma hymy näyttää vieraalta. Eihän sitä koskaan näe itseään nauramassa, ei tajua miten paljon hampaat näkyvät ja että suupieliin ilmestyy oudot juonteet.


2 (3)

Oon mietiskellyt tätä selfie-kulttuuria. Etukameralla itsestä otettu kuva on oikeastaan sama juttu kuin peili. Sille heitetään se tietty ilme ja kuvitellaan, että tältä me näytetään, mielestämme hyvältä. Mutta eihän me oikeasti siltä näytetä, ei siinä ole mitään aitoa tai luonnollista. Tiedättekö, kun joskus ystävän selfien katsominen tuntuu hassulta? Ei ole koskaan nähnyt hänellä samanlaista ilmettä luonnossa.


IMG_9089 (2)

Koko kuvakulttuuri on nykyään niin outo. Otin selfieitä jo kymmenen vuotta sitten, mutta silloin se oli vähän noloa. Laittaa nyt itse itsestä otettu kuva jonnekin? Jollain tavalla vierastan niitä taas. Tuntuu ahdistavalta, että monille nuorille (tai vähän vanhemmillekin) on niin tärkeää lisäillä koko ajan mahdollisimman hyvännäköisiä kuvia itsestään ja haalia tykkäyksiä. Filmikuva-ajalla valokuvan merkitys oli niin eri. Jollain tavalla haluaisin palata siihen, että kuvalla olisi enemmän arvoa. Että musta on muitakin kuvia kuin niitä suttuisia selfieitä.


Mitä te ajattelette itsensä kuvaamisesta? 


Kuvat: Marianne / STAY FRESH

10. huhtikuuta 2016

Millainen lukija olet?

Monet eivät lue ollenkaan kirjoja. Olen vakuuttunut, että lukemiseen vastahakoisesti suhtautuvat eivät vain ole törmänneet sellaiseen kirjaan, joka heitä oikeasti kiinnostaisi. Kaikkien ei tarvitse lukea samanlaisia kirjoja. Jos kaunokirjallisuus ei nappaa, voi lukea tietokirjoja. Jos raskaat klassikot eivät kiinnosta, voi lukea jotain kevyttä. Jos on kiinnostunut visuaalisuudesta, voi lukea sarjakuvia. Ja niin edelleen.


Millainen lukija olet?


Lukijoita on yhtä monta erilaista kuin on ihmistäkin. Luin vasta opintojani varten Päivi Haanpään Sanataideohjaajan oppaan. Hän on tehnyt aika hyvän jaottelun (s. 55–57) erilaisista lukijoista ja lukemisen motiiveista.


Elämyshakuinen lukija haluaa, että juoni tempaisee ja imaisee mukaansa. Hän haluaa uppoutua tarinaan ja kokea seikkailut päähenkilön mukana.


Kielitietoinen lukija nautiskelee kirjan kielestä. Hän saa mielihyvää kauniista, poikkeavasta ja kekseliäästä tekstistä, kielikuvista, rytmistä ja dialogista. Vihaa kliseitä ja kirjoitusvirheitä.


Analyyttinen lukija tulkitsee tekstiä teorioiden kautta ja analysoi sen rakenteita. On todennäköisesti opiskellut kirjallisuutta tai kirjoittamista, mutta myös nauttii analysoimisesta.


Samaistuva lukija etsii kirjoista ennen kaikkea samaistumispintaa. Samankaltaisuus voi olla päähenkilön samanlaisuus vaikka iän tai ammatin suhteen tai teemojen koskettavuus.


Eskapistinen lukija haluaa paeta lukemalla arkea. Hän ei halua, että kirjan maailma on lähellä hänen omaa maailmaansa, tai että teos on liian arkinen. Tällainen lukija saattaa ahmia esimerkiksi fantasiaa, scifiä, historiallisia romaaneja tai dekkareita.


Tieto-orientoitunut lukija haluaa lukea faktoista ja tositapahtumista. Hän lukee tietokirjoja ja elämäkertoja.


Genreorientoitunut lukija omistautuu tietylle genrelle, tuntee sen läpikotaisin eikä koske genren ulkopuolisiin teoksiin.


Itse olen ihan selkeästi samaistuva lukija. Nautin kun luen jotain sellaista, joka on kirjoitettu niin osuvasti että toivon että olisin kirjoittanut sen itse. Etsin kirjallisuudesta peilejä omalle elämälleni. Minussa on myös kielitietoista lukijaa, mutta en kaipaa erityisen lyyristä kieltä. Tunnistan myös elämyshakuisen ja eskapistisen lukijan, ehkä joskus nuorempana ne olivat suurempia motiiveja. Viime aikoina olen löytänyt itsestäni myös tieto-orientoituneen lukijan! Analyyttinenkin olen väkisinkin joskus.


Siis ainoa lukijatyyppi, jota en tunnista itsestäni on genreorientoitunut. En sulje mitään genrejä pois, mutta en kyllä juuri lue fantasiaa, scifiä, historiallisia romaaneja, sotakirjoja, sarjakuvia tai dekkareita. Mieluummin luen kotimaista kuin käännöskirjallisuutta ja harvat klassikot iskevät ihan täysin.


Millainen lukija sinä olet? Voisitko omien motiiviesi pohtimisen kautta löytää paremmin niitä juuri sinua innostavia kirjoja?

8. huhtikuuta 2016

Rivieran matkamuistoja

Palaan aina välillä uudestaan ja uudestaan vanhoihin reissukuviin. Juutun selailemaan niitä ja muistelen lämpöä iholla, meren tuoksua, jylhiä maisemia, kauniita kyliä, hienoja rakennuksia, ihanaa ruokaa, etelän pimeitä lämpimiä iltoja ja loman huolettomuutta, kun on ihan irrallaan oikeasta elämästä. Haaveilen siitä, että vaan kävellään ympäriinsä, ihmetellään uusia paikkoja ja otetaan kuvia. Välillä syödään ja käydään uimassa. Jalat ovat kipeät ja hartiat jumissa, ehkä myös nenä palanut ja auringonpistos tykyttää otsassa, mutta se ei niin haittaa.


Olen käynyt pari kertaa Etelä-Ranskassa ja Pohjois-Italiassa, nämä kuvat ovat yhdeltä sellaiselta reissulta toissa kesältä. Rivieralla on sitä jotain, se on samaan aikaan rento ja tyylikäs. Voisin palata vieläkin uudestaan. Toisaalta Etelä-Italiakin kiehtoo... Toivottavasti saatte näistä kuvista edes osan sitä fiilistä, mitä itse saan niistä imettyä! Kuvat ovat Imperiasta, Sanremosta, Cinque Terrestä, Tendestä ja Nizzasta.


kuva (79)_edited-1 kuva (81)_edited-1 kuva (88)_edited-1 kuva (61)_edited-1 kuva (49)_edited-1 kuva (71)_edited-1 kuva (84)_edited-1 kuva (62)_edited-1 kuva (37)_edited-1 kuva (33)_edited-1 kuva (16)_edited-1 kuva (15)_edited-1 kuva (8) kuva (7) kuva (5)