29. joulukuuta 2015

MITÄ MULLE TAPAHTUI VUONNA 2015?


Vuosi 2015 oli mulle hyvä. Se oli tasapainoinen, pääosin onnellinen ja paljon kivoja asioita tapahtui. Alkuvuodesta pakkaset paukkuivat, puristelin mehuja ja aloitin kirjoittamaan kandia.


 Maaliskuussa olin viikon Budapestissä moikkamassa kaveria.




Mun vanhemmat oleskeli kesään asti Norjassa, joten vierailin siellä tän vuoden puolella kahdesti. Vappuna lennettiin mestoille mun veljen kanssa ja kävin elämäni ensimmäistä kertaa oopperassa. Kesäkuussa kierreltiin paikkoja ja naurettiin vatsamme kipeiksi mun pikkuserkun kanssa. Viimeistään noiden visiittien aikana opin tykkäämään Norjasta hurjasti ja toivon, että pääsen sinne taas joskus. 



Toukokuussa aloitin työharjoittelun, joka oli kaikkiaan oikein hyvä kokemus. Kesä hujahtikin sen parissa nopeasti, vaikka heinäkuussa olinkin harjoittelusta lomalla, mutta kirjoitin silloin kandin loppuun. Käytiin ulkoilemassa Vaarunvuorella ja Leivonmäen kansallispuistossa ja tein kaverin kanssa rentouttavan mökkireissun. Pidin viljelypalstaa hieman huonolla menestyksellä. 




Elokuussa lähdettiin poikaystävän kanssa ensimmäiselle yhteiselle reissulle pohjoismaiden ulkopuolelle. Oltiin puoli viikkoa Kreetalla ja toinen puolikas Santorinilla. Olin ensimmäistä kertaa Kreikassa, oli kuuma, patikoitiin, huristeltiin mönkijällä, pulikoitiin meressä ja nautittiin. 


Syksyn olen ottanut aika rennosti, opiskellut vähän, blogannut ahkerasti, potenut maailmantuskaa ja pohtinut tulevaa. Vaihdettiin asuntoa lokakuussa eikä täällä ole vieläkään valmista, mutta ollaan viihdytty hyvin. 

Kiitos 2015, olit juuri sitä mitä toivoinkin enkä voisi enää vähempää samaistua vuosi sitten kirjoittamiini fiiliksiin. 2016, olen valmis. Mulla on sellainen kutina, että sustakin tulee hyvä. Jos mahdollista, vieläkin parempi.   

28. joulukuuta 2015

VÄLIPÄIVIEN IHANA PYSÄHTYNEISYYS

Monet tuntuvat olevan tyytyväisiä siitä, että joulu on ohi. Minusta on ihanaa ajatella, että joulu jatkuu loppiaiseen asti. Opiskelut jatkuvat meillä molemmilla täällä kunnolla vasta tammikuun puolivälissä ja vaikka vähän hommia pitääkin tehdä, nautin tästä luvan kanssa laiskottelusta täysin rinnoin. Tosin yhtään kirjaa en ole vielä lukenut loppuun asti, sen sijaan täällä on pyörinyt Game of Thrones -maraton nonstoppina jo monta päivää. Itse en oikein jaksa katsoa niitä raakuuksia kuin toisella silmällä, mutta en ole osannut mitään järkevääkään sen ohella tehdä :-D


Ulkona on ollut jo monta päivää niin kaunis ilma. Joululahjaksi tulleen Retkipaikka-kirjan imussa olen lukenut retkeilyblogeja ja haaveillut luontoretkistä. Käytiin me yhtenä päivänä Laajavuoressa tutkimassa pirunluolaa, kamera jäi kotiin. Olisi se ulkoilu vaan vähän enemmän mieltä ylentävää, jos olisi lunta. Olen myös yllättänyt itseni kaipaamasta ihan älyttömästi kesää ja lapsuuden järvimaisemia. Käykääpä tekin lukemassa postaus, joka tämän kaipuun minussa aiheutti ja katsomassa kauniit kuvat. 



Uusi vuosi ja kaikki sen mukanaan tuomat kuviot pyörivät mielessä jo niin kovasti, että en oikein osaa suunnitella näille lomapäiville mitään kummempaa. Bloginkin suhteen on tapahtumassa muutoksia, joiden mukana toivottavasti jatketaan entistä ehompana. En muuten kestä, että idolini, blogi-instituutio Eeva Kolu on lopettamassa bloggaamisen. Vuonna 2016 tosiaan moni asia muuttuu. 

Tämä vuosi on ollut hyvä, todellakin aikuiselämäni paras. Ehkä palaan siihen omassa postauksessaan, vaikka olen erittäin valmis jo menemään eteenpäin. 

Mitä sinne kuuluu? Mitä te odotatte uudelta vuodelta?

23. joulukuuta 2015

WISH YOU A MERRY LITTLE CHRISTMAS

Hiljennyn tänään joulunviettoon ja yritän muutaman päivän blogien sijaan keskittyä lukemaan tuon alla näkyvän pinon kirjat läpi. Lahjat on paketoitu, koti siivottu ja nyt lähden kotikotiin ruuanlaittoon ja muihin valmisteluihin. Illalla me saadaan kuin saadaankin vielä oikea kuusi myös tänne omaan kotiin! Toivotan nyt ihanaa, rentouttavaa ja tunnelmallista joulun aikaa! <3






19. joulukuuta 2015

TÄMÄN VUODEN JOULUKUUSIASIA JA KORISTENAUHA VESSAPAPERIRULLISTA

Olen haaveillut pienestä huonekuusesta, mutta en ole viitsinyt ostaa enkä päässyt mökille aikoihin. Tyydyin siirtämään parvekkeella betoniruukussa majailleet havunoksat sisälle toimittamaan joulukuusen virkaa. Sydänkoristeet ovat niin sopivan kevyet, että taitavat kuulua mun joulukuusiviritelmiin joka vuosi. 

Askartelin vessapaperirullista tällaisen perinteisen koristenauhan. Näitä tehtiin pienenä kerran varaperhepäivähoitajan luona. Oon rakastanut askartelua aina, kai sen todistaa sekin miten muistan tällaisen asian. Me ollaan asuttu Vaasassa silloin ja olen ollut varmaan 4- tai 5-vuotias. Tykkään vessapaperirullien ruskeasta väristä, moni muu varmaan maalaisi tai koristelisi nämä jotenkin. 

Tässäpä vielä yksi paketointivinkki, ehkä enemmänkin tulevaisuutta ajatellen. Musta-pinkki paketti on paketoitu Marimekon mainoslehden sivuun. Marimekon lehdissä on usein isoja sivuja, joissa on pelkästään yhtä kuosia. Kannattaa ottaa talteen!



Onko teillä joulukuusta ja miten tykkäätte koristella sen? Laittaisitteko omaan kuuseen vessapaperirullakoristeita?

18. joulukuuta 2015

DIY: HIMMELI KIRJAN SIVUISTA

Moi ja pahoittelut hiljentyneestä postaustahdista! Sainkin jo ihan ihmeen kauan pidettyä aktiivista tahtia yllä, mutta tällä viikolla kiireet ja se kuuluisa valon puute hidastivat tämänkin bloggarin. Joulu on jo ihan nurkan takana, mutta vielä ehdin jakaa muutamat DIY-ideat. 

Olen havahtunut tällä viikolla siihen, että joulun tunnelma on tästä huushollista tipotiessään. Tänään mulla on ollut viikon ensimmäinen vapaapäivä, joten vaikka muutamat esseet odottelis vielä kirjoitteluaan, en malttanut olla tarttumatta tähän askarteluprojektiin, jota olen aloitellut jo pitkin viikkoa. Laitoin Jouluradion soimaan ja fiilistelin lumisadetta ikkunan takana. 


Idean kirjan sivuista tehtyyn himmeliin sain UKKO NOOA -blogista, joka on mun uus lemppari. Niin kauniita kuvia ja kivoja ideoita. Käytin himmeliin kolmen kokoisia kuvioita, joiden tekemiseen käytin Maijankin jakamaa The Guardianin ohjetta.

Himmeliä oli kiva koota! Melko pienellä vaivalla saa näyttävän koristeen ja on jännää tajuta, miten putkiloista muodostuu kolmiulotteinen kuvio :-D Suosittelen kuitenkin käyttämään notkeampia ja ohuempia kirjan sivuja kuin itse käytin. Mulla oli valmiina askartelulaatikossa vanha kirja, jonka sivut eivät meinanneet millään taittua nätisti eikä liima tahtonut pitää niitä rullalla. Paperipilleistä saisi varmasti myös kivan himmelin vielä pienemmällä työllä. 


Oon ylpeä, kun keksin laittaa kaksi eri kokoista kuviota sisäkkäin tuohon keskelle :-D

Löytyykö sieltä muita himmeleiden näpertelystä innostuneita?

12. joulukuuta 2015

MY TATTOO

Mun tatuointi täyttää kohta viisi vuotta. En olekaan kirjoittanut siitä ennen enkä oikeastaan kenellekään sanallistanut näin tarkkaan sen merkitystä aiemmin kuin mitä nyt teen. Haaveilin tatuoinnista monta vuotta. Paikka oli selvä jo pitkään ennen kuvaa. Alunperin halusin jonkun tekstin, ehkä sellaisen, joka olisi alkanut toisessa kädessä ja jatkunut toisessa. En kuitenkaan keksinyt tekstiä, jonka olisin kelpuuttanut ja nyt olen tyytyväinen, että tulikin kuva.


Olen ehkä kertonut aiemminkin, että olen aikamoinen lintufriikki. En siis oikeiden lintujen suhteen, vaan kuvien ja sen symbolin. Linnuthan ovat tatuoinnessa aika klisee. Mä halusin, että oma kuvani on joku tietty lintu ja se on kyyhkynen. Selvitin tarkkaan sen symboliset merkitykset ja pohdin. Se ei voinut olla mikään muu.

Kyyhkynen kuvaa rauhaa ja vapautta. Kristillisenä symbolina se kuvaa Pyhää Henkeä. Se voi symboloida myös yleisesti hengellisyyttä maallisen vastakohtana. Hautasymbolina lintu symboloi sielua. Se voi kuvata myös toivoa.

Mun tatuointi on mulle sellainen kuva, josta mulle tulee hyvä olo. Ajattelin silloin 18-vuotiaana, että aina kun katson tuota kuvaa, saan siitä voimaa ja itseluottamusta ja niin se on edelleen. Toisaalta mulle koko tatuointi symboloi myös paljon muuta, se muistuttaa mua siitä elämänvaiheesta ja millainen mä olin silloin. Aina kun katson tuota, muistan ne fiilikset ja sen hullun elämän janon ja optimismin, mitä mulla silloin oli.

 Mun kuvan on tehnyt Antti Rossi täällä Jyväskylässä. Koska kyyhkysen oli tarkoitus olla valkoinen, sille piti kuulemma tehdä tuollaiset reunat. Aluksi en oikein pitänyt niistä suoraan sanottuna. Mutta muuten se on minusta kaunis ja tosi taitavasti tehty. Olen saanut siitä paljon kehuja, yllättäen varsinkin vanhemmilta ihmisiltä. Tarkoittaen siis itseäni selvästi vanhempia ja usein myös sellaisia, jotka muuten suhtautuvat tatuointeihin vähän epäilevästi.

Yleensä en edes muista, että mulla on tatuointi. Se on yllättävän paljon piilossa, olen aika vilukissa ja mulla on yleensä paljon päällä. Kun tutustun uusiin ihmisiin, usein he huomaavat tatuointini vasta, kun ollaan tunnettu jo jonkin aikaa. Jossain vaiheessa haaveilin kovastikin uudesta tatuoinnista. Olen suunnitellut linnulle kaveria kyynärvarren sisäsyrjään. Toisaalta huvittaisi myös niskatatska. Toisaalta, ehkä annan vaan olla. Ainakin toistaiseksi :-)

Onko teillä tatuointeja ja onko niillä tarina?

11. joulukuuta 2015

TÄÄ MAAILMA ON VIHAAN KYLLÄSTYNYT


Musta tuntuu, että nyt on ilmassa tosi paljon sellaista yleistä ahdistusta ja alakuloa. Eikä se ole pelkästään tämä vuodenaika tai ulkona vellova harmaus eikä yhteiskunnallinen tilannekaan. Ehkä se on kaikki nämä ja niihin yhdistetyt pienemmät tai suuremmat henkilökohtaiset murheet. Tuntuu, että ei vaan jaksa. Pieni pää ja sydän halkeaa ihan koska vaan. Olen purskahdellut itkuun tai pidätellyt sitä viime aikoina vähän kaikkien edessä. Mulla on tällä viikolla rankka sukulaisviikonloppu tiedossa. 

Kun ajatukset ui syvissä vesissä, tuntuu hyvältä miettiä omille läheisille joululahjoja ja niiden paketointia. Kierrellä kaupungilla ja hiplailla paljettimekkoja. Haaveilla omasta sängystä ja peitosta ja tv-sarjoista ja kirjoista. Syödä liian monta joulutorttua. Suunnitella sellaisia asioita, joihin voi vaikuttaa. 

10. joulukuuta 2015

KUN ANNIINA OPETTELEE MEIKKAAMAAN

Palaan meikkiasioihin, joita pohdin aiemmin täällä. Melkein heti tuon postauksen jälkeen kävin täydentämässä mun meikkirepertuaaria uudella eyelinerillä, kulmakynällä ja valokynällä. Kavereiden kanssa jutellessa huomaa, miten erilaisia mielipiteitä ja mieltymyksiä näihin liittyy. Toisen mielestä kulmakynä on paras ja toisen mielestä siveltimellä levitettävä väri. Toisen mielestä nestemäinen eyeliner ja toisen mielestä rajauskynä. Toisen mielestä aurinkopuuteri ei sovi suomalaisille ja toisen mielestä se on must.


Sehän riippuu myös tottumuksista ja siitä, mikä itse kellekin suotuihin ominaisuuksiin sopii parhaiten. Mä en ole ikinä oppinut käyttämään rajauskynää, tuntuu että siitä ei vaan tule sopivasti väriä eikä se tartu ohuelle ja veltolle luomelle. Kulmakynään taas päädyin tottumuksesta ja siksi, että olen laiska ja pihi. Minusta se vaan on helppo vaihtoehto, kun sopiva sävy löytyi eikä tarvitse sekoitella useammista väreistä. Ei myöskään tarvinnut ostaa sivellintä :-D Aurinkopuuterista tykkään itse talvellakin, kunhan sitä ei ole liikaa. Varjostan sillä poskiluuta ja sipaisen ihan vähän hiusrajaan, nenänvarteen ja leuan alle. 

Nämä kuvat kyllä kertovat totuuden, peilistä katsoessani olin mielestäni ihan hyvin onnistunut, mutta näissä lähikuvissa kulmat taas tekevät katoamistempun ja silmän rajaus on suttuinen eikä aivan ripsirajassa asti. Noooh harjoitus tekee mestarin. Näitä mä tässä nyt olen harjoitellut aina välillä. Kulmissa yritän vain mukailla niiden omaa muotoa, mutta aloitan värittämisen hieman lähempää nenää kuin ne oikeasti alkavat. Yritän noudattaa tätä klassista kulmakarvan muotoa. Kaikki mun läheiset on varmaan jo ihan kyllästyneet, kun kyselen jatkuvasti onko mun kulmat liian tummat :-D Mä vaan kammoksun yli kaiken sellaisia liian tummaksi ja epäluonnolliseksi piirrettyjä kulmia, joista tulee mieleen Pikku Myy.  

Tämä siipirajaus on mulle ihan uusi juttu, mutta minusta se korostaa silmiä kauniisti. Sen pitäisi sopia kaikille silmän muodoille. Olen muuten yrittänyt selvittää, minkä muotoiset silmät minulla on ja luulen, että ne ovat mantelinmuotoiset, eivät erityisen sisällä tai ulkona päästä. Helpot meikattavat siis. Luomet ovat vähän näkyvillä silmän ollessa auki mutta ne ovat vähän veltot. Silmät ovat myös hieman lähellä toisiaan, joten siipirajaus avartaa katsetta kivasti ja tasapainottaa kasvonpiirteitä. 

Kuvassa uusimmat hankintani, suosin kovasti Lumenea meikeissä, kuten näkyy. Kaikessa muussa paitsi ripsivärissä. Kulmakynä on sävy 2. Aiemmin mulla oli 3, mutta se oli liian lämmin. Kaikkein paitsi punapäiden tulisi ilmeisesti välttää kulmissa lämpimiä sävyjä. Aurinkopuuteri&poskipuna on vanha, se on ehkä ainoa aurinkopuuteri ja poskipuna jota olen ikinä käyttänyt, mutta hyväksi havaittu. Aurinkopuuteri ei ole tässä liian oranssi. 

Oletteko te perehtyneet oman silmänne muotoon ja miten hyödynnätte sitä meikkaamisessa?

Luomivärien salat ovatkin varmaan sitten seuraava mysteeri, jota lähden selvittelemään :-D

9. joulukuuta 2015

PAKETOINTI-INSPISTÄ

Lahjojen paketoiminen on askartelua parhaimmillaan. Sitä paitsi itse en ainakaan innostu perinteisistä punaisen ja vihreän kirjavista pukki-, poro- ja kulkuspapereista yhdistettynä kiharrettuihin kaikenvärisiin lahjanaruihin. Silmääni viehättävät paketeissa yksinkertaisen kaunis ja luonnonläheiset värit. 

Itse en kyllä pääse vielä tänäkään jouluna askartelemaan tällaisia paketteja, sillä mulla on kaapissa rulla jos toinenkin erilaisia valmiita lahjapapereita, jotka yritän käyttää ensin pois. Olen joskus ostanut montaa erilaista kriteereihini sopivaa lahjapapereita, mutta nyt nekin tuntuvat liian räikeiltä. Ajattelin nyt kuitenkin koota inspiraatiota talteen, jos sieltä löytyisi joku toinenkin yksityiskohtien fiilistelijä :-)

Voimapaperista


Ruskea voimapaperi on mielestäni hyvä ja neutraali pohja, jolle pakettia voi lähteä kehittelemään. Piirrä tai paina siihen kuvioita, laita päälle kerros läpinäkyvää pitsiä tai lisää naruun koristeita. Aika hauska idea on myös tuo vanhanaikaiseksi kirjeeksi naamioitu paketti. 

Luonnonmateriaaleista


Erilaiset oksat ja havut viehättävät mua suuresti. Nämä paketit pitäisi varmaan tehdä aika vähän aikaa ennen antamista? Ne eivät myöskään oikein pääse oikeuksiinsa jos lahjat ovat vain jossain kasassa tai säkissä, vaan tällainen paketti pitäisi antaa suoraan käteen. 

Paperiaskartelua


Paperista osittain irti leikattavat kuviot ovat hauskoja ja helppoja. Millähän tuollaisia pyöreitä reikiä saisi tehtyä? Kaunis paperista taiteiltu kuviokin näyttää kivalta yksivärisen paperin kanssa. Ja entäs nuo vessapaperirullasta taitellut boksit, miten hyvä idea!

Mitä vielä?


En kestä noita lelueläinten selkään kuormattuja pikku paketteja! Paketista voi tehdä spesiaalimman pienillä jutuilla, kuten askartelemalla tasseleita, pompomeja, lisäämällä rusettiin kulkusen tai vaikka pilven muotoisen nimilapun. Tummalla pohjalla kultaiset tähdet ovat kuin tähtitaivas. 

Panostatteko te pakettejen ulkonäköön? Ja onko sillä väliä, millaisia paketteja itse saatte? 

Mä en tietenkään arvostele itse saamiani paketteja ulkonäön mukaan, vaikka itse tykkäänkin niihin panostaa. Eikä ne munkaan paketit aina mitään erityisen kauniita ole, hah :-)

Kaikkien kuvien lähteet löytyy mun pakettiaiheisesta Pinterest-kansiosta.