27. helmikuuta 2015

Arvostele mun illallinen ja muuta viime viikoilta

Ohhoh, vähän huonosti tullut dokumentoitua elämää viime viikkojen aikana. Edes puhelimesta ei juuri löytynyt kuvia muusta kuin ruuasta ja omasta naamasta. Niin kuin aina kyllä, heh. 

Tällä viikolla on pidetty kaksi arvostele mun illallinen -sessiota. Mun kokkailut jää sitten myöhemmäksi, tuli kyllä vähän paineita, joten hyvä että on aikaa suunnitella menua! 

Satun jälkkäri.
Tuijan pääruoka.
Mä vietän täällä iltaa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tein äsken kuppikakun makeanhimooni ja ehkä simahdan kohta tähän sohvalle. En tiedä miten oonkin näin väsynyt, varmaan johtuu harvinaisista aamuherätyksistä, joita on tässä ollut jopa kaksi peräkkäin. 

Voi, kun olis kiva tehdä vaikka mitä. Ensi viikolla on DL-suma, ja sitten reissuun. Kiirettä pitää! Päivittelen taas enemmän kun ehdin ja innostun :-)

Moi!

16. helmikuuta 2015

Hiushistoriani 2008-2014

Nyt yritän tehdä jonkinlaista kattavaa katsausta mun hiushistoriaan, tosin vasta yläasteen jälkeiseen, koska sen vanhempia kuvia mulla ei juuri ole tallessa. Mun mielestä mulla on ollut aina melko samanlaiset hiukset, mutta onhan tuota variaatiota kuitenkin vähän ollut. Asteikko ei oo ainakaan tässä kuvakatsauksessa kovin suuri, mutta itse asiassa lukioaikoina värjäsin hiuksia varmaan parin kuukauden välein, ja varmaan yhtä usein leikkasin otsiksen ja kasvatin sitä pois. Sellaista se oli, kun mamma betalade, nykyisin käyn kampaajalla ehkä kerran vuodessa, hyi mua.

Aloitetaan vähän kertomalla ajasta ennen näitä kuvia. Tosiaan, pienenä olin just sellanen pellavapää. Tukka oli varsinkin kesäisin ihan valkoinen johonkin 11-12-vuotiaaksi asti. Silloin hiukset alkoi tummua, ja mulle laitettiin ekan kerran väriä päähän, jotain punertavaa sävytettä. Malli oli myös ollut sellainen polkkatukka, kunnes kutosella halusin poikatukan. Seiskaluokalla sitten sain taas neronleimauksen ja päätin värjätä ruskeat hiukset, siis ihan tummat, tämän naaman kanssa. Pari vuotta niitä sitten raidoitettiin takaisin vaaleaksi, ja kasvatusprosessi oli myös koko yläasteen käynnissä. 

Tällainen tilanne oli sitten kesällä 2008, eli ysiluokan jälkeen. Tää on se mun perustukka, joka on vähän kasvanut väristä ja mallista ohi. (Huom. Toinen korvis, tein sen itse ja se ei ikinä parantunut, joten sitä ei enää ole.)
Tällainen malli mulle leikattiin parturissa aina 2008-2009. Kerrostettu, melko lyhyt ja otsis. Väri oli välillä vaaleaa tummemmilla raidoilla, välillä vaaleanruskea blondeilla raidoilla.

Keväällä 2009 taisin ensimmäistä kertaa blondata hiukset kokonaan. Kyllästyin keltaisuuteen ja yritin värjätä kotikonstein vaaleanruskeaa. Tuli tummanruskea:


Asia korjattiin kampaajalla parin viikon jälkeen, ja olin blondi jälleen. 
Tammikuussa 2010 tilasin elämäni ensimmäiset clip-on-pidennykset vanhojentansseja varten. Tykkäsin niistä tosi paljon, en pelkästään pituuden, vaan varsinkin paksuuden takia. Mulla on aina ollut tosi ohuet ja littanat hiukset. 
Vanhojen jälkeen sitten pätkäisin tommosen leukapituisen polkan, koska mun latvat oli niin huonot. Kaduin vähän ja käytin edelleen pidennyksiä toisinaan, vaikka ne ei istunutkaan enää omiin hiuksiin kovin hyvin. Tää lookki on kuitenkin jälkikäteen ajateltuna yks mun lemppareista!
Syksyllä 2010 kyllästyin juurikasvuun, värikypärään ja keltaisuuteen, joten päätin alkaa kasvattaa omaa väriä takaisin. Värjättiin kampaajalla mahdollisimman lähelle omaa sävyä. (Tässä myös todiste mun opiskelukavereille mun lukioaikaisesta meikkaustyylistä, meikkivoidetta huulissa jne.)
Tän kuvan halusin laittaa ton otsiksen takia, joka oli ja on mun mielestä ihana.

Hommasin myös tähän väriin sopivat pidennykset, mutta vaikka tilasin ne samasta nettikaupasta, nää oli paljon ohuemmat, ja klipsit oli tosi löysät! Hukkasin yhden osuuden abiristeilyllä, se oli vaan lähteny mun päästä :'D
Kevät 2011.
Kesä 2011, nää hiukset näyttää mun mielestä myös aika hyvältä, mutta...
...syksyllä blondasin taas. Aina mä himoitsen ihan vaaleita hiuksia, koska oon muka tylsä ja harmaa, mutta pian tuun taas siihen tulokseen, että se raidoitushomma on vaan niin paljon toimivampi. Tässä vaiheessa himoitsin myös punaisia hiuksia, kokeilin jotain sävyhoitoainetta ja lopputulos oli aika järkyttävä. Olin muuttanut pois kotoa, joten kotivärjäyksen ja hopeashampoon voimalla taisin porskuttaa jopa...
...kesään 2013. Kävin siis ekaa kertaa kampaajalla kahteen vuoteen, voiko pitää paikkaansa? :D Joka tapauksessa Iina fiksas vähän väriä ja muutenkin hoiti hiukset kuosiin. Haaveilin edelleen siitä punaisesta väristä, joten laitettiin strawberry blonde -sävy. Se oli ihan kiva, tässä on ihan vähän sen rippeitä vielä jäljellä. Suora otsis taas teki paluun parin vuoden jälkeen. (Mulla oli tona vuonna myös ripsenpidennykset koko kevään ja kesän. Ihanat, kelpais edelleen. Tossa kesällä ne oli jo aika överit, kun halus aina vaan isommat ja isommat.)
Tässä sitten viimeisimmän kampaajakäynnin jälkeen, kesällä 2014. Tukka oli taas ollut melko epämääräisessä kuosissa ainakin puoli vuotta, joten tasainen väri ja ihana sävy kelpasivat. Leikkautin myös kaikki huonot latvat pois, ja tykkäsin noista hiuksista tosi paljon. Myös otsista oon kasvattanut sieltä jostain 2013:sta asti pois.
Sivupalkista näkeekin sitten hiusten nykyisen tilanteen, viimeksi joulukuussa laitoin vaaleita raitoja pahimpaan juurikasvuhätään. Kesällä mun omat hiukset vaalenee sen verran kivasti, että tyvi ei niin erotu, mutta talvella se sitten tummenee. Nyt pitäisi mennä kyllä taas kampaajan käsittelyyn, mutta ajattelin kokeilla onneani ensi kuussa hiusmallicastingissä. Jos en sieltä saa ilmaista uutta tukkaa, niin varmaan täytyy taas pirauttaa ensin äipälle ja sit Iinalle. Oon muuten käynyt samalla kampaajalla nyt kymmenen vuotta!

En kai oo ainoo, joka pihistää kampaajakäynneistä?? Ja hei, mikä oli paras look?

12. helmikuuta 2015

Budapestiin!


Mä oon muuten kuukauden päästä Budapestissa! Oon niin innoissani! Oonhan mä matkustellut vuoden sisään aika paljon, no joo, paljon. Mutta että kokonaan uusi maa, jossa en oo koskaan käynyt! Saan laittaa uuden nuppineulan mun karttaan!

Matkustaminen on vaan jotain niin siistiä. Mulla on krooninen matkakuume. Mulla ei kuitenkaan ole mitään hinkua muuttaa ulkomaille tai lähteä edes vaihtoon. Pitää käydä kaukana, että voi nähdä lähelle. Kotona on kaikki paremmin. Joku on sanonut, että oon syntynyt kultalusikka suussa. En oo. Kun synnyin mun vanhemmat oli opiskelijoita ja asui kerrostalokaksiossa. Tiedän kuitenkin, että oon etuoikeutettu, kun oon saanut matkustaa mun perheen kanssa niin paljon. Tää on eka reissu, jonka teen kokonaan kaverin kanssa: ei vanhempia, ei opettajia, ei kielimatkaohjaajia. YEAH.

11. helmikuuta 2015

I love the person I've become because I fought to become her

Toisinaan mä katson itseäni peilistä ja hätkähdän. Hetken katson tavallaan itseäni ulkopuolelta, sitä millainen musta on tullut. En oo ihan samannäköinen kuin ennen, vaikka oonkin. Oon vähän levinnyt toisista paikoista ja kaventunut toisista. Muistan vaan häivähdyksiä siitä vihasta, mitä joskus oon tuntenut kroppaani kohtaan. Kasvoissakin on jotain erilaista, vaikka en osaa sanoa mitä. Ainakaan ne silmät jotka peilistä katsoo takaisin, ei oo niin pelokkaat kuin joskus.

Muistan kaikki ne kuvitelmat siitä, millainen oon aikuisena. Lapsena tutkin vahempieni ja sukulaisten nuoruudenkuvia ja mietin, näytänkö mä tolta ton ikäisenä. Ei sitä osannut silloin kuvitella miltä itse näyttää vanhempana. Ihan samalla tavalla kuin nyt on vaikea ajatella itseään viiskymppisenä tai eläkkeellä. 

Samoin ne asiat mitä on murehtinut 12-vuotiaana tai 16-vuotiaana, tuntuu nyt niin kaukaisilta murheilta. Ehkä tänkin päivän murheille käy samoin. En myöhemmin enää muista mikä oli niin ahdistavaa, saatan jopa naureskella vähän. Toisaalta ehkä ne 12-vuotiaan murheet kertoo siitä, että kaikki järjestyy. Musta ei tullut rumaa ja sain poikaystävänkin. Kaikki siis järjestyy varmaan jatkossakin. 






6. helmikuuta 2015

Mehustusta

Hain jokunen aika sitten mehulingon äidin varastoista itselleni. Aluksi linkosin yksinkertaisia ja varmoja yhdistelmiä kuten omena-päärynä, appelsiini-mandariini, appelsiini-porkkana. Nyt sitten ajattelin kokeilla jotain uusia hedelmiä ja myös vihanneksia. K-kaupassa oli veriappelsiinit ja sitruunat tarjouksessa, lisäksi ostin mehukokeiluja varten vesimelonia, hunajamelonia, kurkkua ja pinaattia. 

Näiden yhdistelmien keksiminen on niin hauskaa! Mulla on tosin ehkä vähän opettelemista, varsinkin noiden vihreiden mehujen suhteen :D

2 1

Tänään koklailin seuraavia yhdistelmiä:

omena-kurkku-porkkana-pinaatti > porkkana oli virhe ja teki mehusta oksennuksen väristä, kuitenkin ihan juotava
pinaatti-sitruuna-kurkku > tän juotua taas meinasi tulla oksennus, laitoin ihan pikkasen liikaa sitruunaa, ja muutenkin...
vesimeloni-veriappelsiini > en tiiä jäikö edellisestä mehusta sitruunan jämiä (kannattais varmaan huuhtasta masiina välissä, mut ei jax) vai laitoinko liikaa veriappelsiinia (en oo tainnu ees maistaa sitä koskaan), mutta söpön värinen mehu maistui tosi kitkerältä
appelsiini-porkkana-mandariini > hyvää, laitoin porkkanaa vähiten joten sen maku ei puskenut liikaa läpi
hunajameloni-omena > nam! paras näistä