18. helmikuuta 2017

Gradutakuu



Pyysin Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu-kirjaa joululahjaksi, koska mulla on tässä ollut syksystä asti graduprojekti aluillaan ja Svinhufvudin toisen teoksen Kokonaisvaltainen kirjoittaminen lukeneena aavistelin, että tässä olisi hyvä kirja. Käsittääkseni teos onkin ollut suosittu ja meille suositeltiin Gradutakuu-sivustoa seminaarissakin.

Kirjan nimi tulee sen ideasta: kirjoittaja lupaa, että jos teet hänen antamansa harjoitukset siinä esitellyllä tavalla, gradusi valmistuu ja se myös hyväksytään. Kirjan mukainen graduprosessi alkaa pohtimalla, miksi teet gradua, mitkä ovat tavoitteesi ja miten ne liittyvät siihen, mitä ylipäätään haluat elämältäsi. Teoksen fokus ei ole siinä, miten kirjoittaa mahdollisimman hyvä gradu, vaan sen pääasiallinen tavoite on auttaa graduntekijää saamaan se valmiiksi.



Kirjassa esitellään kirjoittamistekniikoita, joissa keskitytään siihen, että ylipäätään saa jotain kirjoitettua. Gradun kirjoittamisen voi aloittaa vaikka tajunnanvirralla tai lihavoittaa tekstiä lause, kappale ja sivu kerrallaan. Kirjassa autetaan tutkimussuunnitelman tekemisessä ja gradun rakenteen suunnittelussa. Siinä myös suunnitellaan ajankäyttöä, ohjataan lukemisessa ja opastetaan palautteen etsimisessä.

Teos auttoi kirjoittamaan oman tutkimussuunnitelmani ja se sai minut perustamaan ystävieni kanssa gradutukiryhmän. Gradutukiryhmässä tapaamme joka toinen viikko ja puhumme graduistamme. Gradun tekeminen herättää hyvin vaihtelevia tunteita, välillä siitä ei halua puhua ollenkaan ja välillä ei muusta haluaisikaan. On ihan mukavaa, että gradutukiryhmässä on paikka tälle kaikelle ja muuten voi jutella ystävien kanssa sitten jostain muusta. Gradutukiryhmän idea on myös se, että siellä ei saa pelkästään valittaa, vaan keskitytään yhdessä ratkaisemaan ongelmia.

Gradutakuussa on paljon hyvää sisältöä, mutta mulle se on ennen kaikkea tsemppaava kirja. Se auttaa ajattelemaan, että gradu ei ole mikään maailman suurin koitos, vaan sen tekeminen on mahdollista vaikka lyhyessäkin ajassa. Minun graduni on minun ja minä päätän, millainen siitä tulee.



Kirjan tehtäviä en ole kyllä järjestelmällisesti tehnyt, mutta minulla ei vielä ole paniikkia. Graduni (mahdollisesti kahden) olisi tarkoitus olla valmiina kesällä 2018, joten tässä on vielä aikaa kirjoitella hiljalleen. Tosin tällaisella tyylillä kaikki muu näyttää kiilaavan gradunteon edelle, mutta toivon mukaan saan ensi lukuvuonna keskityttyä graduun paremmin, kun muita opintoja ei ole niin paljon.

Löytyykö muita gradun tekijöitä? Oletteko käyttäneet tällaisia oppaita tai onko kenties juuri Gradutakuu tuttu?

15. helmikuuta 2017

Listat, jotka pitävät minut järjissäni

Bullet journalit ovat tulleet nähtävästi ryminällä Suomeen viimeisen puolen vuoden aika. Niistä näkee nykyään juttua vähän joka puolella. Itsekin kirjoitin viime kesänä siitä, josko aloittaisin bujon. Päädyin kuitenkin ostamaan Harjun Paperista ihanan Rifle Paperin kalenterin. Bujoilu on muhinut mielessä ja houkuttaa koko ajan enemmän, toisaalta tiedän että mun luonne ei ehkä kestä sitä, että jokin näyttää rumalta. Vaatimustasoni visuaaliselle ilmaisulleni on hieman kovempi kuin osaaminen :D

Bujo voisi kuitenkin olla siitä hyvä, että voisin tehdä samoihin kansiin kaikki nämä listani, joita tällä hetkellä harrastan. Nämä listat oikeasti pitävät mut järjissäni. Mulla pyörii niin paljon asioita aina mielessä, että helpottaa ihan älyttömästi kun kaikille on paikka, johon kirjoittaa ylös. Sitten kun tulee taas levoton olo, voin tuijotella näitä listoja ja huomata, että kaikki on ihan hyvin. Tässä nämä asiat on listattuna, ne on mun hallinnassa ja mun elämä on hallinnassa.



Miten tämä mun listajärjestelmä sitten toimii? Kalenteriin kirjoitan selkeät ja sovitut menot, tapaamiset, luennot ja deadlinet. Siinä ei juuri ole tilaa muille listauksille tai merkinnöille.

Let's do this! -listaan kirjoitan sitten kaikki mahdolliset asiat, jotka on mahdollista tehdä ja yliviivata. Selkeät koulu-, työ- ja muut tehtävät. Siitä näkee selkeästi, mitä kaikkea on tiedossa. Lisäksi kirjoittelen tuohon myös blogipostausideat. Jokaiselle elämän osa-alueelle on tietysti oma sivunsa tuossa vihkosessa.

Viikkolistaan kirjoitan sitten ihan kaiken mahdollisen, suunnittelen jokaisen päivän. Siihen tulee samat jutut kuin kalenterissa, minkä lisäksi listaan ylös kaikki pienetkin muistettavat asiat, jotka pörräävät mielessä. Jos päivä ei ole ihan täyteen aikataulutettu, suunnittelen myös, mitä teen sillä tyhjällä ajalla.

Sulkavihko sisältää mun hyvien asioiden listan eli aina kun muistan, listaan sinne päivän päätteeksi onnistumisia, ilahduttavia asioita, hetkiä jolloin on tuntunut hyvältä ja niin edelleen. Usein illalla tulee kerrattua vaan niitä epäonnistumisia tai hankalia hetkiä, joten tämän avulla aivot saa käännettyä siihen asentoon, että tapahtuipa tänäänkin monta hyvää asiaa.



Nykyinen kalenterini ulottuu vuoden loppuun, joten sinne asti on aikaa hahmotella mahdollista bujoa ensi vuodelle. Saisinkohan nämä kaikki listani sisällytettyä siihen?



Millainen kalenterisysteemi sulla on?

11. helmikuuta 2017

Kun salmiakinhimo iskee: Ihana raakalakritsifudge



Rakastatko salmiakkia? Silloin kannattaa ehdottamasti testata näitä helppoja raakalakritsiherkkuja, joihin tulee vain muutama ainesosa eikä ollenkaan sokeria.

Kaverini oli törmännyt tähän reseptiin, jossa taikinasta tehdään palloja ja ne pyöritellään lakritsi-kaakaojauheessa. Kokeilin sitä ensin ja pallerot hävisivätkin aika nopsaa parempiin suihin. Halusin tehdä näitä lisää ja kokeilla neliön muotoisia fudgeja kuten alkuperäisessä reseptissä.  Ensimmäinen tuolla reseptillä tehty erä ei jähmettynyt, joten muokkailin ohjetta vähän ja se tulee tässä.


Raakalakritsifudge


10 tuoretta taatelia
2 rkl kookosöljyä
1 rkl kookosjauhoa
3 rkl raakalakritsijauhetta
(1 tl vaniljajauhetta)
suolaa

Poista taateleista kivet. Sulata kookosöljy juoksevaksi. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Raakalakritsijauhetta ja vaniljajauhetta löytyy ainakin Urtekramilta. Vaniljajauhe ei ole välttämätön, mutta sopii hyvin. Suolan voi laittaa sekaan tai pinnalle kuten itse tein. Laitoin lakritsijauhetta enemmän kuin noissa aiemmissa ohjeissa, sekin on makuasia.

Levitä taikina pieneen astiaan ja laita pakastimeen vähintään tunniksi. Itse laitoin pakasterasian pohjalle (väliin voipaperi). Kun fudge on jähmettynyt, siitä voi leikata kuutioita. Tästä satsista tuli mulla 16 sopivan kokoista palaa. Säilytä fudge pakastimessa (ellet syö kaikkea kerralla).



Anja Forsnor -blogin alkuperäisen reseptin yhteydessä mainitaan, että monet ovat kommentoineet ettei hänen reseptillään taikina jähmety ollenkaan. Näin kävi tosiaan myös mulle, jonka jälkeen vähensin taateleiden ja lisäsin kookosöljyn määrää. Taikinan koostumus voi riippua taateleista tai ainakin niiden koosta.

Testaa ihmeessä reseptiä ja kerro, onnistuiko!

7. helmikuuta 2017

Ihanat ystävät VIP-ilta Forumin VERO MODAssa 14.2. - Tervetuloa!



Onko ystävänpäivän illalle vielä suunnitelmia? Silloin kannattaa ottaa kaveri kainaloon ja suunnata Forumin Vero Moda -liikkeeseen VIP-iltaan.

Ilta pitää sisällään katsauksen kevään trendeihin, arvonnan, Loihtimon tekemiä pikakampauksia, Emmin ottamia kaverikuvia ja yllätyslahjan 20 ensimmäiselle vieraalle. Lisäksi kaikki tuotteet ovat illan aikana -25 %.

Itse aion ainakin jonottaa kampaukseen, mikäpä sen ihanampaa kuin se että joku laittaa sun hiuksia. Keväiset uutuudet ovat saapuneet, pystynköhän vastustamaan raikkaita vaaleita sävyjä, jotka näyttää taas ihan uusilta talven jälkeen? Ainakin pinkkiin olen kehittänyt jonkin pakkomielteen ja näin viimeksi Vero Modassa käydessäni ihanan räikeän pinkin neuleen... Perustopitkin vaatisivat päivitystä. Nähdään siis ystävänpäivänä täällä!

Ilmottaudu sunnuntaihin 12.2. mennessä lähettämällä viestiä osoitteeseen bsfin11160@bestseller.com. Laita otsikoksi "Ihanat Ystävät".

Mitä? Ihanat Ystävät VIP-ilta
Missä? Forumin Vero Moda -liikkeessä Jyväskylässä
Milloin? Ystävänpäivänä 14.2. klo 19-21

Tervetuloa!

4. helmikuuta 2017

Bloggaa paremmin! 7 vinkkiä

Mähän olen bloggaillut jo monta vuotta, mutta viimeisen vuoden aikana olen alkanut enemmän kiinnittää huomiota siihen, mitä teen. Olen oppinut bloggaamisesta tänä aikana paljon, toki osittain työn puolesta. Olen myös lukenut aiheesta esimerkiksi amerikkalaisista blogeista ja napannut sieltä monia hyviä vinkkejä.

Kilpailu blogimaailmassa on nykyään niin kovaa, ettei mitään rajaa. En oikein tiedä, miten noustaan sinne oikeasti suosittujen bloggajien joukkoon. Siis niiden, joilla on kymmeniä tai satoja tuhansia lukijoita ja jotka elättävät blogilla itsensä. Tuntuu, että ne kaikki ovat olleet pystyssä jo kauan ja tasokin on niin älyttömän korkea. Kuvat ovat kuin suoraan jostain muotilehdestä ja päivitystahti sellainen, ettei normaali päivätyötä tekevä ihminen siihen mitenkään pysty.

Jos ei nyt ihan satoja tuhansia lukijoita, ainakin hieman enemmän katselukertoja voi saada näillä vinkeillä.


1. Suunnittele


Jos sinulla ei ole vielä blogia, mutta haluaisit aloittaa, mieti ensin miksi. Mitä haluat sanoa ja mitkä ovat tavoitteesi? Haluatko tarjota viihdettä, ideoita vai ratkaisua ongelmaan? Millainen kohderyhmäsi voisi olla? Rajatumpi aihe löytää helpommin sitoutuneita lukijoita kuin lavea aihepiiri. (Älä siis tee niin kuin mä teen, vaan niin kun mä sanon.) Millainen on omasta mielestäsi hyvä blogi, millaisia blogeja itse luet? Miksi joku lukisi sinun blogiasi?

Kun blogi on pystyssä, tee julkaisusuunnitelma. Sopiiko sinulle postaustahti kerran viikkoon, kaksi kertaa viikossa vai kerran kahdessa viikossa? Mitä säännöllisemmin postaat, sitä paremmin lukijasi tietävät, mitä odottaa. Itse esimerkiksi postaan tällä hetkellä keskiviikko- ja lauantai-iltaisin. Kirjoittelen postaukset viikon aikana ja ajastan ne.

Ajastan muuten myös Instagram-kuvani Later-nimisellä sovelluksella. Siihen pystyy lataamaan selaimessa kuvia suoraan tietokoneelta, ja sovellus lähettää kuvan Instaan. Laterillä pystyy myös esikatselemaan omaa feediään.

Yksittäisiä postauksia suunnittellessa kannattaa miettiä samoja kysymyksiä kuin blogia perustaessa. Miksi joku lukisi postauksesi? Mitä voisit tarjota lukijoillesi? Mistä sinä tiedät paljon? Hyvä aihe on tuore tai ainakin postaus tuo aiheeseen jotain uutta. Uusi asia voi olla yksinkertaisesti sinun näkökulmasi, kokemuksesi tai ideasi, joita ei ole kenelläkään muulla.

2. Panosta visuaalisuuteen ja laadukkaisiin kuviin


Nykyään niin monet harrastavat valokuvausta ja ottavat myös niin hienoja kuvia, että blogeissakin kuvien taso on aika korkea. Toisaalta tekstiä ei aina edes jakseta lukea, vaan se enemmänkin silmäillään ja katsotaan kuvat. Visuaalisuus siis korostuu ja on blogeissa tosi tärkeää.

Hyvien kuvien ottamiseen ei tarvita välttämättä kalliita välineitä, vaan puhelimen kamerallakin voi saada laadukkaita kuvia, kun sitä osaa käyttää. Mun mielestä tärkeintä blogikuvissa on, että ne ovat tarkkoja eli teräviä ja sopivan kokoisia eli isoja. Valaistus on hyvä katsoa kuntoon ennen kuvan ottamista, mutta kuvankäsittelyssä pystyy säätämään sävyjä jälkikäteenkin. Sommittelua kannattaa myös harjoitella, se tekee paljon.

Lisäksi kuvan olisi mielestäni hyvä tukea tekstiä jollain tavalla, vaikka yhteys olisi löyhäkin.

3. Kirjoita helppolukuista tekstiä


Koska netti on pullollaan informaatiota ja lukijalla on varaa valita, ei se jaksa lukea tekstiä, joka on jollain tavalla vaikeaa. Tee tekstistä silmäiltävä: kiinnitä huomiota otsikkoon ja väliotsikoihin ja jaa teksti sopivan pituisiin kappaleisiin. Tee otsikosta ja aloituksesta houkutteleva, informatiivinen ja koukuttava. Tekstiin voi lisätä myös lihavointeja, kursivointeja ja muita korostuksia, linkkejä ja niin edelleen.

Ja sitten se lempilapseni eli oikeinkirjoitus... Oikolue oikeasti tekstisi. Toki kaikilla jää joskus jotain kämmejä eikä blogikirjoittaminen ole välttämättä haudan vakavaa, mutta itse pahimmanlaatuisena kielipoliisina jätän kyllä lukematta jos teksti vilisee yksinkertaisia yhdys sana- ja muita virheitä. Itseäni häiritsee myös liika puhekielisyys, mikä tekee joskus lukemisesta vaikeaa.


4. Seuraa analytiikkaa


Seuraa kävijöitäsi esimerkiksi Google Analyticsin avulla. Se kertoo, mitä tekstejäsi luetaan, mistä niihin päädytään, mihin kellonaikaan, kuinka sitoutuneita lukijasi ovat, paljon aikaa lukijat viettävät blogissasi, mitä laitetta he käyttävät, missä he asuvat, minkä ikäisiä he ovat ja niin edelleen. Kaikki tämä voi auttaa oppimaan, mikä blogissasi toimii ja mikä ei.

5. Mainosta


Jos haluat, että blogia lukee muukin kuin äitisi ja paras kaverisi, niin sitä täytynee mainostaa. Jaa postauksesi aina somekanaviin. Mieti, mitkä somekanavat tavoittavat lukijasi? Seurataanko sinua Facebookin, Instagramin tai Snapchatin kautta? Mieti, käytätkö henkilökohtaisia tilejäsi vai tekisitkö blogille omat Facebook-sivut ja Instagram-tilin? Bloglovin- ja Blogit.fi-tunnukset on myös ihan hyvä olla. Itse seuraan blogeja Bloglovinin kautta.

Hyvä postaus on helppo jakaa, minkä vuoksi kannattaakin olla ne "somenappulat". Parhaassa tapauksessa julkaisut lähtevät leviämään somessa ja tavoittavat paljon ihmisiä. Hyvä paikka jakaa omia postauksia ovat myös erilaiset blogisi/postauksesi aiheeseen liittyvät tai bloggaajien omat Facebook-ryhmät.


6. Hakukoneoptimoi


Hakukoneoptimointi eli SEO (Search Engine Optimization) auttaa saamaan näkyvyyttä hakukoneissa. Ainakin Wordpressille on ladattavissa erilaisia vimpaimia optimoinnin avuksi, varmaan niitä löytyy myös muille alustoille. Esimerkiksi meillä Stoorissa on käytössä Yoast SEO, johon voi lisätä avainsanan, titlen, slugin ja meta selostuksen. 

Google tykkää pitkistä postauksista, väliotsikoista, linkeistä, tuoreesta ja uniikista sisällöstä, somejaoista ja kuvista. Kuvatkin kannattaa nimetä avainsanan mukaan. Mitä paremmaksi Google arvioi sivun, sitä korkeammalle se nostaa sen hakutuloksissa.

7. Palvele lukijaa


Vaikka bloggaaminen on mulle harrastus, suhtaudun siihen vähän kuin se olisi mun työtä ja mun lukijat mun asiakkaita. Jokainen postaus pitää "myydä" lukijoille otsikolla, kuvilla ja sisällöllä. Haluan palvella lukijoitani niin, että mun blogia on helppo lukea, se on helppo tavoittaa ja se on helppo ymmärtää. Tähän liittyy esimerkiksi itsensä esittely ja blogin kuvaus vaikka sivupalkissa. Tähän liittyy myös se, että pidän blogiani esillä ja mainostan sitä.

Mielestäni yksi blogien olennaisimmista asioista on vuorovaikutus bloggajan ja lukijoiden välillä. Lukijoiden kommentteihin on siis tärkeä vastata. Lisäksi kannattaa kommentoida itsekin muiden blogeihin ja luoda blogikavereita, jotka voivat tulla kavereiksi myös oikeassa elämässä mutta ainakin verkossa.

Mitä ajattelet näistä vinkeistä? Tuliko jotain uutta - tai oletko jostain aivan eri mieltä?

1. helmikuuta 2017

Totuus minusta (no se huijarisyndrooma)



Olen onnistunut huijaamaan itseni jo moneen työpaikkaan. Olen onnistunut keplottelemaan itseni myös kaksi kertaa yliopistoon. Erikoista että voi käydä niin hyvä tuuri, että vaikka ei osaa mitään, tulee silti valituksi. Ehkä rekrytoijat ja opiskelijavalinnoista päättävät ovat vain tehneet virheitä? Ehkä ne ottivat mut säälistä, tai ehkä mun ansioluettelo vaan näytti paremmalta kuin se onkaan?

Se on pahimmillaan silloin, kun pitää esitellä itsensä tai edustaa työroolissa. Kun soittaa työpuhelua "toimistolta", joka on parin neliömetrin kokoinen alue kaksion olohuoneen nurkassa. Kun haastatellaan työn takia opinnäytetyöhön. Kun kysytään "ammattilaisen" mielipidettä. Kun pitäisi keskustella asiantuntevasti aiheesta, josta et tiedä mitään mutta kaikki olettavat että tiedät. Huijarisyndrooma.

Ihan kuin muka tietäisin oikeasti jotain. Ihan kuin olisin oikeasti jotain. Hävettää. Kohta kaikki tajuavat että olenkin oikeasti tyhmä.

Huijarisyndrooma on ollut taas pinnalla. Tammikuun Trendissä siitä puhui Niina Lahtinen, sen jälkeen kirjoitti ainakin Kolmistaan-blogin Karoliina sekä Siskonpedin ohjaaja Anna Dahlman Sunnuntaisuomalaisessa. Niina Lahtinen sanoo: ”Olen aina pelännyt, etten ole riittävän hauska, älykäs tai pätevä”. Karoliina Sallinen kirjoittaa: "Oman huijarisyndroomani kulminaatiopiste on varmasti se, että välillä unohdan, kuinka paljon töitä tuleekaan tehtyä." Anna Dahlman taas kuvaa Siskonpetiin päätymistään näin: "Kaverit ilmoittivat minut ohjaajaksi Siskonpetiin. Itse en olisi sellaista uskaltanut edes ehdottaa, enhän minä ole mikään oikea ohjaaja."

Kaikki nämä naisethan ovat älyttömän menestyneitä ja varmasti ihan oman kovan työnsä tuloksena. Näin me ajatellaan muista ihmisistä, mutta omalla kohdalla kaikki tuntuu moukan tuurilta. Ja koska en ole saavuttanut mitään oikeasti omilla ansioillani, on pakko yrittää koko ajan ihan kauheasti. Mikään ei riitä. Siis itselleni. Se, että en ole saanut kesätöitä, on aivan ymmärrettävää ja luonnollista johtuen siitä, että olen ihan paska. En osaa kirjoittaa mielenkiintoista työhakemusta ja olen niin tylsä muutenkin.

Anna-lehden netissä jo melkein vuosi sitten julkaistussa jutussa kerrotaan Tiinasta, joka on käsitellyt huijarisyndroomansa terapiassa. Kognitiivisen terapian periaatteita voi hyödyntää itsenäisestikin.
Ajatukset ovat vain ajatuksia.

Ajatukset eivät ole faktoja. Kun ajatuksistaan kertoo eteenpäin, saakin yhtäkkiä useita ai sustakin tuntuu tolta -kommentteja. Ainakin omassa tuttavapiirissäni käsite huijarisyndrooma on tullut tutuksi ja on hyvin lohdullista tietää, että monet meistä kärsii siitä. Kun ystävä sanoo tarpeeksi usein että hei, eihän mikään tuosta ei ole totta, alkaa ehkä vähitellen uskoa siihen itsekin.

28. tammikuuta 2017

Miten onnistuu opiskelun ja työn yhdistäminen?



Olen neljä- ja puolivuotisen opiskelu-urani aikana tehnyt enemmän tai vähemmän töitä opiskelujen ohella ja ajattelin nyt jakaa kokemuksiani siitä, millaista se on ja miten se oikein onnistuu.

Miksi ja miten?


Miksi oikein teen töitä, kun voisin keskittyä vain opiskeluun? Opintotuki juoksee ja lainaakin voisi nostaa. Ensinnäkin, olen aika toimelias ihminen. Kun aloitin opiskelun vuonna 2012, olin pari kuukautta pois töistä, kunnes mulla tuli tylsää ja menin takaisin. Aidosti tykkään tehdä töitä.

Tietysti yksi hyvä puoli on se, että rahaa on vähän enemmän. Lisäksi musta on mukavaa, ettei ole opintolainaa. Tärkeinpänä pidän kuitenkin sitä, että saa kerrytettyä työkokemusta jo opiskelun aikana. Kun ei valmistu suoraan mihinkään ammattiin, omalla aktiivisuudella ja suuntautumisella on aika paljon väliä. Itse ainakin olen kokenut tärkeäksi opetella työelämätaitoja ja kehittää vähitellen omaa osaamista muuallakin kuin koulunpenkillä. Usein yksi asia johtaa toiseen, joten kaikki tekeminen on aina plussaa.

Ehtiminen ja jaksaminen riippuu paljon ihmisestä, mutta tietysti vaikuttaa myös se, mitä opiskelee ja millaista työtä tekee. Esimerkiksi yliopistossa sellaisiin opintoihin työt on helppo yhdistää, missä kontaktiopetusta on vähän ja opintosuoritukset tehdään tentteinä tai esseesuorituksina. Sellaisiin opintoihin työt on vaikeampi yhdistää, joissa on paljon kontaktia, läsnäolopakkoja, paljon tehtäviä ja lukuisia deadlineja.

Työn pitää mielestäni myös olla joustavaa, pitää olla mahdollisuus vaikuttaa jonkin verran omiin työvuoroihin, siihen kuinka paljon tekee ja koska. Jos opiskelussa on paljon kontaktiopetusta, silloin voi olla hyvä jos työt pystyy tekemään kotoa käsin.

Mitä ja kuinka paljon?


Vähemmän on tarkoittanut sitä, kun ole ollut työsuhteessa. Noin vuoden ajan tein hyvin satunnaisesti keikkatöitä, kuten kirjoitin lehtijuttuja ja kävin ohjaamassa sanataidetta. Enemmän taas tarkoittaa niitä aikoja, kun olen ollut työsuhteessa.

Ensimmäiset pari-kolme vuotta työskentelin pikaruokaravintolassa keskimäärin kymmenen tuntia viikossa. Työvuoroihin pystyi vaikuttamaan melko paljon, ja koska työ oli niin erilaista kuin opintoni, ne toimivat vähän toistensa vastapainona. Kesätöistä ei tarvinnut stressata, koska töitä riitti. Olin kuitenkin koko ajan aika väsynyt ja asiakaspalvelutyö oli mulle rankkaa. Kun piti vaihtaa ravintolaa saman yrityksen sisällä, totesin pian, että nyt riittää, lopetin ja ryhdyin miettimään mitä oikeasti haluaisin tehdä.

Tässä kohtaa tuli se vuosi, kun en tehnyt töitä kovin paljoa, kirjoittelin kandia ja kesän olin harjoittelussa. Reilu vuosi sitten aloitin uuden osa-aikaisen työn, jota teen myöskin kymmenen tuntia viikossa, mutta kotoa käsin. Varsinaisia työaikoja ei ole, vaan ajoitan tekemisen siten, miten itselleni sopii. Työhöni kuuluu lähinnä koordinointia, yhteydenpitoa, sosiaalisen median päivittämistä, suunnittelua, markkinointia ja muuta sellaista. Olen tavallaan töissä ihan koko ajan, mutta työn tekeminen on todella joustavaa.

Lisäksi olen kuluneen vuoden ajan tehnyt vaihtelevasti erilaisia kirjoitustöitä. Esimerkiksi viime kesän elätin itseni niillä ja tällä osa-aikaisella työllä, mikä oli aika unelmatilanne, vaikkakaan ei sillä nyt herroiksi elellyt.

On ollut aikoja, jolloin olen tehnyt töitä arviolta 30 tuntia viikossa samaan aikaan, kun pitäisi opiskella. Arvatenkin opinnot jo kärsivät, jos sellainen jatkuu pitkään. Ihanteellinen määrä töitä onkin minulle se 10 tai 15 tuntia viikossa.

Mitä vaatii?


Tietysti mitä enemmän haalii itselleen töitä, sitä vähemmän on vapaa-aikaa. Omasta itsestä huolehtiminen ja sosiaalisten suhteiden ylläpito jää vähemmälle, jos tekee paljon. Välillä kaiken yhteensovittaminen vaatiikin aikamoista tasapainottelua. Yliopisto-opiskelussa on joskus vaikea arvioida, kuinka paljon mikäkin kurssi työllistää ja miten kaikki tehtävät ajoittuvat. Freelance-pohjalta tehtävissä töissä on sama homma. Joskus tuntuu, että ei ole mitään tekemistä ja joskus taas vähän liikaa.

Omia tulojaan täytyy myös seurata tarkkaan. Kun ne tulevat monesta eri lähteestä, on joskus verokorttien kanssa yhtä venkslaamista ja palkkakuitit ovat aina hukassa. (Onneksi melkein kaiken saa nykyään sähköisenä.) Opintotukien palauttaminen ja veromätkyt ovat tulleet tutuiksi, mutta niistäkin on opittu.

Mua henkilökohtaisesti ottaa päähän, että opiskelijoiden työntekoa rajoitetaan opintotukien takaisinmaksun uhalla. Mielestäni opintotukien myöntäminen pitäisi perustua pelkästään opintopisteisiin. Saa nähdä, mitä ensi elokuu tuo tullessaan, kun opiskelijat siirtyvät yleisen asumistuen piiriin. Avoliitossa elävälle työssäkäyvälle opiskelijalle tällainen uudistus on isku vasten kasvoja.

Juuh! Sellaisia pohdintoja. Heräsikö ajatuksia?